Rakkaan tilalle tuli arvaamaton valehtelija – päihderiippuvuus muuttaa persoonaa

Päihderiippuvuus on moniulotteinen sairaus, jonka syntyyn vaikuttaa moni seikka. Perinnöllisellä alttiudella on suuri merkitys siinä, tapahtuuko ihmisen aivojen neurobiologisessa toiminnassa muutoksia, jotka ovat riippuvuuden ydintä. Alttiuden lisäksi riippuvuuden puhkeamiseen tarvitaan myös päihteen käyttöä, sillä ilman sitä ei luonnollisesti voi tulla riippuvaiseksi. Ympäristötekijät vaikuttavat varsinkin päihteille altistumiseen.

Riippuvuuden synnyttyä ihmisen päihteiden käytössä ilmenee piirteitä, jotka ovat objektiivisesti todettavissa olevia riippuvuuden tuntomerkkejä. Näitä ovat esimerkiksi pakonomainen tarve saada päihdettä, kontrollin menetykset, vieroitusoireet, sietokyvyn kasvu, päihteen kohtuuttoman merkityksellinen rooli elämässä sekä sen käytön jatkuminen selvistä haitoista huolimatta.

Päihderiippuvuudella on moniulotteisia seurauksia. Koska riippuvuus on krooninen eli kehittyy jatkuvasti, se vaikuttaa useisiin elämänalueisiin. Esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa alkaa ilmetä luottamuspulaa. Päihderiippuvaisen omaa tunne-elämää alkavat puolestaan ohjata ahdistus, häpeä, syyllisyys ja pelko. Pitkälle edennyt riippuvuus voi myös vaikuttaa työkykyyn, seksuaalisuuteen, talouteen ja elämäntavan laillisuuteen. Näissä on toki paljon yksilöllisiä eroja.

Kun päihde kiilaa elämän ykkösasiaksi, myös riippuvaisen ihmisen persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuvat.

Kun hyvä tyyppi katoaa

OIen vuosien aikana saanut työskennellä tuhansien päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä kokemusten äärellä. Eräs ilmiö näyttää liittyvän päihderiippuvuuteen poikkeuksetta: läheisillä on ikävä tuntemaansa ihmistä, jonka he kokevat kadonneen elämästään.

Moni läheinen tunnistaa, että päihderiippuvuuteen kuuluu Tri Jekyll ja Mr. Hyde -ilmiö. Klassikkoromaani kertoo ihmispersoonallisuuden kaksijakoisuudesta hyväntahtoisen tohtori Jekyllin ja pahansuovan herra Hyden muodossa. Myös päihderiippuvaisen persoona vaikuttaa läheisistä vahvasti kaksijakoiselta.

Käyn läpi yleisimpiä piirteitä, joita läheiset havainnoivat. Koska jokainen päihderiippuvainen on ihmisenä ainutlaatuinen, myös niiden ilmenemisessä on yksilöllisiä eroja.

Epäluotettavuus ja arvaamattomuus. Luottamus on avain kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Päihderiippuvuuden myötä myös läheisten elämä alkaa kuitenkin pyöriä päihderiippuvaisen päihteen käytön ympärillä: Onko hän kännissä? Onko hän krapulassa? Olisiko hän sittenkin selvin päin?

Myös läheisten elämä alkaa pyöriä päihderiippuvaisen päihteen käytön ympärillä.

Läheiset joutuvat toistuvasti pettymään päihderiippuvaisen päihteiden käyttöön, jolloin tästä alkaa muodostua heidän näkökulmastaan arvaamaton ja epäluotettava ihminen. Tämä on ymmärrettävästi kivuliasta, sillä lähtökohtaisesti haluamme luottaa kumppaniimme, vanhempaamme, sisarukseemme, lapseemme tai ystäväämme.

Puutteellinen todellisuudentaju. Läheiset kokevat usein, että päihderiippuvainen elää ajatusmaailmoineen jossain toisessa todellisuudessa. Läheiset näkevät selvästi, että päihteiden käyttö on ongelmallista. Päihderiippuvainen kuitenkin vakuuttaa sen olevan mielestään normaalia ja osoittaa ongelmien juurisyyksi jotain muuta.

Tällöin läheinen kokee usein tarvetta auttaa riippuvaista näkemään tilanteen ulkopuolelta käsin – välillä hyvällä ja välillä pahalla, kuten syyllistämällä. Seurauksena saattaa olla kiukkua ja turhautumista.

Valehtelu ja salailu. ”Oletko juonut?” ”En.” ”Vähän.” ”Pari otin.”

”Mikä tämä on?” ”Se on vanha pullo.”

Kun riippuvuus etenee, alkoholistilla alkaa nousta päihteiden käytöstään syyllisyyttä ja häpeää, joita voimistaa tietoisuus ihmissuhteessa aiheutuneista ristiriidoista. Siksi päihderiippuvainen alkaa yleensä valehdella esimerkiksi määristä, joita tavallisen päihteenkäyttäjän ei tarvitse edes selitellä. Myös päihteiden piilottelu on erittäin yleistä, samoin läheisten osallistuminen yhteiseen "geokätköilyyn" pullojen etsimisen muodossa.

Sisäinen ristiriita kasvaa

Kriittisyys, vaativuus ja ahdistuneisuus. Kroonistunut päihderiippuvuus aiheuttaa ahdistusta. Se on ankarimmillaan krapulassa eli vieroitusoireissa, mutta myös ihmisen perusvire alkaa usein muuttua kroonisen mollivoittoiseksi. Ahdistunut ihminen on harvoin leppoisa ympäristölleen. Sama pätee päihderiippuvaiseen.

Päihderiippuvaisen toimintaan puuttuvat useimmiten juuri tämän läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset. Hänellä itsellään on sisällään ristiriita: toisaalta riippuvuus aiheuttaa tarpeen pitää kiinni päihteistä, vaikka jo havaitsisikin niiden ikäviä seurauksia. Läheisten puuttuminen tekee sisäisen ristiriidan näkyväksi, minkä vuoksi päihderiippuvainen saattaa projisoida omaa syyllisyyttään puuttujan kasvoille.

Syyllistäminen ja manipulointi. ”Kuka tässä perheessä tuo eniten rahaa pöytään?” saattaa tulla vastaukseksi, kun läheinen esittää huolensa juomiseen kuluvasta rahamäärästä. Tai: ”Ei sinun kanssasi pysty elämään, kun olet aina naama norsun elimellä”, saattaa kajahtaa vastaukseksi murheeseen päihteen käytöstä.

Päihderiippuvainen saattaa myös manipuloida huomion pois päihdeongelmastaan. Sain aikoinaan itse päihderiippuvaisena ammattihenkilöiden huomion kiinnittymään siihen, että kumppanini äreys ja kylmäkiskoisuus aiheuttivat herkässä sielussani sen verran kovaa riittämättömyyttä, että saatoin joskus lähteä lähikuppilaan tuopilliselle. Seurauksena pohdimme parisuhteen jännitteiden ratkomista ja omaa liiallista vaativuuttani sen sijaan, että olisimme kiinnittäneet huomiota alkoholismiini. Aiheiden käsittelyn näennäistä uskottavuutta lisäsi liikutukseni siitä, kuinka "jotkut kerrankin osasivat nähdä pintaa syvemmälle".

Kiinnitin aikoinaan itse ammattilaisten huomion siihen, että kumppanini äreys ja kylmäkiskoisuus aiheuttivat sen verran kovaa riittämättömyyttä, että saatoin lähteä tuopilliselle.

Väkivaltaisuus. Yllä kuvattu henkinen ja sanallinen väkivalta on hyvin yleistä. Toki voidaan ajatella, että myös päihderiippuvaisen päihteen käyttö itsessään on väkivaltaista, kun se jatkuu huolimatta läheisten pahasta olosta.

Fyysinen väkivalta on harvinaisempaa – suurin osa päihderiippuvaisista, joiden kanssa olen työskennellyt, ei ole ollut fyysisesti väkivaltaisia läheisiään kohtaan. Toisaalta taas päihderiippuvuus näyttäytyy merkittävänä riskitekijänä lähisuhteissa ilmenevälle väkivallalle. Tavallisesti turvallinen ihminen saattaakin pahimmillaan päihderiippuvuuden seurauksena muuttua väkivallan tekijäksi.

Minäkuvan hajoaminen. Sen lisäksi, että läheiset kokevat päihderiippuvaisen muuttuvan ihmisenä, riippuvuuden edetessä myös ihminen itse kadottaa kosketuksen minuuteensa. Itseluottamus rapautuu, kun ihminen pettyy toistuvasti päihteiden käytöstä johtuvaan toimintaansa. Syyllisyys omasta käytöksestä rikkoo käsitystä itsestä. Päihderiippuvainen kokee usein, että ei tunnista ihmistä, jollaiseksi on tullut. Kokemus on yleinen, kun riippuvuus on edennyt tarpeeksi pitkälle.

Toipuminen tuo minuuden takaisin

Riippuvuus on varsin kokonaisvaltainen ilmiö. Siksi myös toipuminen on hyvin kokonaisvaltaista. Se on laajempi asia kuin pelkkä juomisen tai päihteen käytön vähentäminen, mikä on luultavasti päihderiippuvaisten ikiaikainen haave.

Toipumisessa on kyse siitä, että vapaana riippuvuudesta pystyy tulemaan takaisin siksi ihmiseksi, joka oikeasti on. Ihmiseksi, jota läheiset ovat kaivanneet. Ammatillisen kokemukseni perusteella toipumiseen ei kuulu päihteiden käyttö: se päinvastoin ankkuroi päihderiippuvaisen käytösmalleihin, joista olisi tarkoitus päästä eroon toipumisen myötä. Toisaalta pelkkä päihteen käytön lopettaminen ei automaattisesti poista ajattelu- ja toimintamalleja, joita riippuvuus on ruokkinut kenties vuosien ajan.

Toipuminen on mahdollista. Elän todellisuudessa, jossa päihderiippuvuudesta toipuminen on tavallisempaa kuin toipumattomuus. Tämä todellisuus muodostuu paitsi omastani ja usean läheiseni toipumisesta, myös vuosien ammatillisesta työstä toipuvien ihmisten kanssa. Suosittelenkin hakemaan päihderiippuvuuteen asianmukaista hoitoa.

Katso myös Miska Mikkosen luento päihderiippuvuuden aiheuttamista persoonallisuuden muutoksista YouTube-kanavaltamme.