Pelotteleva päihdekasvatus ei toimi – nuoret kaipaavat kouluttajalta rehellisyyttä ja rentoutta

"Onko sulla omaa kokemusta aiheesta?" kuuluu usein nuorten suusta, kun olen saapunut luokkaan pitämään sitä kuuluisaa ”päihdevalistusta”, josta opettaja on etukäteen luokalle kertonut.

”Kerron ihan kohta”, huikkaan takarivin nuorelle ja kerron, että ”päihdevalistus” pitää kyllä paikkansa siltä osin, että tällä tunnilla tullaan puhumaan päihteistä runsain mitoin. Vanhahtava, nuorten arkea ylhäältä päin lähestyvä päihdevalistus on kuitenkin ptyöstäni kaukana. Vapaus tuo vastuun -ohjelmassa lähestymme nuoria tasavertaisesti, heidän maailmankuvaansa kunnioittaen ja asioista keskustellen.

Käytännössä pidämme nuorille riippuvuutta ja sen taustatekijöitä koskevia oppitunteja. Työ on mielestäni kovin antoisaa ja aitoa. Se on hyvin erilaista päihdetyötä kuin mitä olen aiemmin aikuisten parissa tehnyt. Nuorten kohdalla pääpaino on ennaltaehkäisyssä. Tarjoamme nuorille tutkittua ja ajantasaista tietoa päihteistä ja riippuvuuksista, minkä pohjalta he voivat itse muodostaa käsityksensä ja mielipiteensä aiheesta.

Tätä tärkeää seikkaa korostankin nuorille: jokainen meistä tekee itse omat päätöksensä, myös päihteiden kohdalla. Toki tuon myös esiin toiveeni siitä, että nuoret siirtäisivät päihteiden kokeilua tai käyttöä myöhempään ikään etenkin aivojen kehittymisen takia, mutta lopulta en voi kontrolloida heidän toimintaansa.

Myllyhoitoyhdistyksen Vapaus tuo vastuun -ohjelman päällikkö Camilla Roivas (vas.) ja kouluttaja Krista Keski-Rauska kiertävät työkseen kouluja ja ammattioppilaitoksia pääasiassa Pirkanmaalla.

Leppoisuus luo tilaa nuorille

Päihdetyö nuorten kanssa on hauskaa, ja mielestäni kouluttajalta täytyykin löytyä huumorintajua. Vaikka käsittelemme isoja ja vaikeitakin aiheita, on tunnelman hyvä olla leppoisa ja rento. Tällainen ilmapiiri luo nuorille tilaa tuoda esille ajatuksiaan, ja tiedon vastaanottaminenkin on luultavasti mukavampaa. Pelottelulla ei saada aikaan kovinkaan hyviä tuloksia, mikä on varmasti huomattu perinteisen päihdevalistuksen yhteydessä.

Tietysti on oleellista puhua esimerkiksi päihteiden haittavaikutuksista tai siitä, miten nopeasti riippuvuus voikaan kehittyä. Pelottelu, syyllistäminen tai paasaaminen ei kuitenkaan ole oikea tapa. Lähestymistapamme onkin usein saanut nuorilta kiitosta. Nuorten palautteissa nousee selkeästi esille, että tunti on koettu mukavaksi. Tämä on itselleni hyvin tärkeää, mukavaa saa ja pitää olla!

Mikäli nuorilta kaipaa avoimuutta ja rehellisyyttä, sitä pitää vastavuoroisesti antaa myös heille.

Yleisesti ottaen nuoria kiinnostavat päihteet aiheena. Heitä kiinnostaa kovasti myös minun suhteeni päihteisiin. Kuulen monesti kysymyksiä siitä, käytänkö itse tai olenko koskaan käyttänyt päihteitä, ja minkä ikäisenä olen kokeillut päihteitä ensimmäisen kerran. Kysymykset eivät minua haittaa, ja yleensä niihin mielelläni vastaankin. Mikäli nuorilta kaipaa avoimuutta ja rehellisyyttä, sitä pitää mielestäni vastavuoroisesti antaa myös heille.

Yllättyneitä kasvoja näkee aina välillä, kun kerron, että en ole absolutisti tai että olen joskus tupakoinut. Rehellisyys kasvattaa nuorten luottamusta: minulle on tärkeää, että nuoret voivat kokea luottavansa minuun. Nuoria kiinnostaa myös aiempi kokemukseni päihdetyöstä esimerkiksi opioidiriippuvaisten kanssa. Luokassa on usein todella hiljaista, kun kaikki kuuntelevat keskittyneinä, mihin kaikkeen olen törmännyt työssäni sillä kentällä.

Toivon kokemuksieni jakamisen välittävän nuorille tunteen siitä, että tiedän mistä puhun, vaikka minulla ei olekaan omakohtaista kokemusta esimerkiksi päihderiippuvuudesta. Ennaltaehkäisy onkin eräs suurimmista syistä, miksi haluan tehdä päihdetyötä nuorten kanssa. Olen nähnyt monta esimerkkiä siitä, kuinka suurta tuhoa päihderiippuvuus voi ihmisen elämässä tehdä.

Oppitunnilla käydään läpi muun muassa riippuvuudelle altistavia tekijöitä.

Nuorten avautuminen on lahja

Nuorten kanssa palkitsee erityisesti se, kun he uskaltautuvat aktiiviseen keskusteluun ja tuovat rohkeasti ajatuksiaan esille. Mielestäni olen silloin onnistunut luomaan otollisen ilmapiirin ehkäisevälle päihdetyölle.

Palkitsevaa on myös nuorilta saatu palaute, joka on lähes aina todella myönteistä. Välillä saamme nuorilta myös yhteydenottoja sosiaalisen median kautta, kun he tarvitsevat apua esimerkiksi riippuvuuksiin, päihteisiin tai läheisiin liittyvissä asioissa. Sellainen on aina suuri luottamuksen osoitus nuorelta, joka on tavannut minut kerran tai ei ehkä sitäkään. Tuntuu mahtavalta, kun saa olla tällaisen luottamuksen arvoinen.

Tuntuu mahtavalta, kun saa olla nuoren luottamuksen arvoinen.

Nuorten kanssa työskennellessä on tietysti myös haasteita. Kouluympäristö tuo omat vaikeutensa, kun nuorilla on pitkiä opiskelupäiviä tai levottomia hetkiä, tai kun meno äityy villiksi. Joskus tarvitaan vain yksi nuori, joka ei pysty seuraamaan tuntia ja häiritsee siten kaikkien muiden seuraamista. Tällaisissa tilanteissa opettaja saattaa kyetä rauhoittamaan tilanteen. Onneksi sellaisia tulee harvemmin, vaikka ne toisaalta myös kuuluvat työni luonteeseen.

Opettajan läsnäololla saattaa olla myös nurja puolensa. Kaikki nuoret eivät koe voivansa keskustella tai kysyä yhtä avoimesti, mikäli tuttu opettaja on tunnilla mukana. Useimmat opettajat tuntevat nuoret hyvin ja osaavatkin arvioida, onko heidän läsnäolonsa tarpeellista.

En vaihtaisi työssäni pois päivääkään. Toivon, että voin jatkaa päihdetyötä nuorten kanssa vielä pitkään ja olla osaltani ehkäisemässä sitä, että kukaan nuori ei sairastuisi riippuvuuteen.

Vapaus tuo vastuun -ohjelman työntekijät kiertävät kouluja pääasiassa Pirkanmaalla. Oppitunti käsittelee joko riippuvuuksia ja elämänhallintaa yleisesti tai sosiaalista mediaa ja sen liikakäyttöä. Jos haluat oppitunnin koulullesi, ota yhteys ohjelmapäällikkö Camilla Roivakseen: camilla.roivas@myllyhoito.fi.