Siirry sisältöön

Pimeiden puolien paljastaminen pelotti turhaan – 12 askelta auttavat haasteissa

Vaikka kahdentoista askeleen toipumisohjelma on alun perin suunnattu riippuvaisille, aivan jokainen voi hyötyä sen yleismaailmallisesta viisaudesta, kirjoittaa Myllyhoitoyhdistyksen päihdeohjaaja Julia Oja. Hän pohtii blogissa itsetuntemustyöskentelyn suhdetta askeleisiin.

Useimmat ihmisistä tulevat jossain vaiheessa elämäänsä kohtaan, jossa sisäisesti jotain tuntuu puuttuvan. Ulkoisesti kaikki voi näyttää hyvältä, mutta sisällä kalvaa tyhjyys, jota lopulta mikään ei näytä täyttävän. Jotkut saattavat elää koko elämänsä kieltäen tuon tyhjiön ja haalien lisää asioita, jotka näennäisesti auttavat hetkellisesti. Jokaisen hetkellisen nautinnon jälkeen on hamuttava taas lisää ja lisää, eikä tyhjiö lopulta kuitenkaan täyty.

Kahdentoista askeleen toipumisohjelma on eräs ratkaisu tyhjiön ongelmaan. Historian ensimmäinen sellainen on Yhdysvalloissa vuonna 1935 perustettu AA (Nimettömät Alkoholistit tai Anonyymit Alkoholistit). Kaikki lähti siitä, kun juuri raitistunut pörssivälittäjä Bill W. ja alkoholisoitunut kirurgi, tohtori Bob tapasivat. He perustivat AA:n oivallettuaan, että pysyivät itse raittiina tukemalla muita alkoholisteja.

Nykyään erilaisia 12 askeleen ohjelmia on kymmeniä erilaisista riippuvuuksista kärsiville. Askelten ydin on sama, mutta tarkka sisältö vaihtelee ohjelmittain. Askeleet perustuvat hengellisyyteen, mutta niissä ei ole kyse uskonnosta tai uskonnollisuudesta.

Huomaan ohjelmassa yhtäläisyyksiä hengelliseen ja psykologiseen itsetuntemustyöskentelyyn, jota olen tehnyt henkisen opettajan ohjauksessa kolmen vuoden ajan. Yhtäläisyydet saavat minut ajattelemaan, että 12 askeleen ohjelmaa voi oikeastaan soveltaa ihan jokainen, joka kokee elämässään haasteita tai kaipaa siihen syvempää merkitystä.

Minun itsetuntemustyöskentelyni alkoi, kun tunnistin läheisriippuvuutta itsessäni. Huomasin, että hain ihmissuhteista täytettä tyhjiöön sisälläni. Olin aiemmin pysytellyt pitkään vahingollisessa ihmissuhteessa, jonka jälkeen päädyin suhteeseen, jossa en edes tuntenut vetoa toiseen vaan olin hänen kanssaan, jotta vierelläni olisi joku. Elin alkoholisteillekin tutussa kieltämisen tilassa. En halunnut myöntää itselleni, että en tuntenut kiintymystä, koska suhde oli parasta, mitä sillä hetkellä oli tarjolla.

Nainen ja mies takaapäin

Emme pärjää yksin

Ensimmäisessä askeleessa "myönsimme, että olimme voimattomia alkoholin suhteen, ja että elämämme oli muodostunut hallitsemattomaksi". Tosiasiassa olemme kaikki voimattomia elämämme suhteen, koska emme pysty itse täyttämään tyhjiötä sisällämme. Vaikka olisimme kuinka taitavia ja menestyneitä, ja vaikka meillä olisi kaikki maalliset rikkaudet, aina jotain jää sisäisesti puuttumaan. Me emme ole jumalia.

Ensimmäinen askel on, että myönnämme tämän. Minun matkani alkoi siitä, että myönsin voimattomuuden läheisriippuvuuteni suhteen. Ymmärsin, että en voi toipua siitä omin voimin, ja että tarvitsen apua.

Toisessa askeleessa "opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa meidät järkiimme". Opimme, että emme pysty muutokseen omin voimin. Emme pysty täyttämään tyhjiötä kaatamalla viinaa kurkusta alas, tekemällä aina vain enemmän töitä tai haalimalla uusia ihmissuhteita.

Korkeampi voima tarkoittaa eri ihmisille hyvin erilaisia asioita, kuten toipumisyhteisöä tai yhteyttä luontoon tai muihin ihmisiin.

Askeleessa opitaan, että on olemassa jokin ihmistä itseään suurempi voima, joka voi täyttää tyhjiön sisällämme. Ajatus voi tuntua monille vieraalta. Voi olla, että emme usko Jumalaan tai mihinkään suurempaan voimaan. Mutta jos sallimme itsellemme hieman avoimuutta ja uteliaisuutta, voimme alkaa pikkuhiljaa tutustua asiaan omasta näkökulmastamme käsin.

Ohjelmassa käytetään usein korkeamman voiman käsitettä: se tarkoittaa eri ihmisille hyvin erilaisia asioita, kuten toipumisyhteisöä tai yhteyttä luontoon tai muihin ihmisiin. Ohjelmassa painotetaankin, että jokainen saa käsittää korkeamman voiman omalla tavallaan.

Minulle se oli aluksi turvallinen yhteisö, jossa sain käsitellä läheisriippuvuuden teemoja. Työskentelyn myötä käsite on avautunut laajemmin. Tällä hetkellä korkeampi voima tarkoittaa minulle läsnäoloa, Jumalaa, henkeä; sitä, joka on kaikessa. Se on todellinen itseni, jonka puoleen haluan kääntyä.

Kolmannessa askeleessa "päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan – sellaisena kuin hänet käsitimme". Antaudumme siis korkeammalle voimalle. Antaudumme sille, että tuo voima voi auttaa meitä, kun emme itse siihen kykene. Sen lisäksi, että näen tuon voiman itsessäni, näen sen ilmenevän myös muiden ihmisten kautta. On sanonta, että ”ainoat Jumalan silmät, jotka sinua ikinä tulevat katsomaan, ovat toisen ihmisen silmät”. Tarvitsemme toisiamme tällä elämän matkalla.

Nöyryyttä vaan ei nöyristelyä

Neljännessä askeleessa "suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkiskelun". Olemme saattaneet koko elämämme syyttää toisia ihmisiä kurjuudestamme, mutta tässä askeleessa käännymme sisäänpäin. Käännymme itsemme puoleen rehellisesti ja katsomme omia käyttäytymismallejamme. Tämä saattaa olla koko prosessin kivuliain ja samalla vapauttavin vaihe: hyväksyä, että en ole täydellinen.

Omassa työskentelyssäni olen tehnyt samankaltaista työtä niin, että olen kirjannut ylös tilanteita arjen keskellä. Olen kirjannut, mitä minussa tietyssä tilanteessa tapahtuu, ja miten toimin. Tämä on saanut minut näkemään, miten voimakas kieltämisen mekanismi on. Ilman kirjaamista ja asian äärelle pysähtymistä en ymmärtäisi, mitä tilanteessa on tapahtunut, ja millä tavoin olen toiminut väärin.

Viidennessä askeleessa "myönsimme vajavuuksiemme täsmällisen luonteen Jumalalle, itsellemme sekä jollekin toiselle ihmiselle". Olemme usein painaneet heikot kohtamme ja varjopuolemme piiloon, koska uskomme niiden paljastamisen johtavan tuhoutumiseen tai hylkäämiseen. Tosiasiassa kuitenkin juuri noiden heikkouksien paljastaminen vie meidät lähemmäs todellista itseämme. Meissä kaikissa on vajavuuksia, mutta koska harva uskaltaa avoimesti puhua niistä, elämme illuusiossa, että niitä ei olisi olemassa ja kuvittelemme, että tärkein tehtävämme on pitää ne piilossa.

Kun olen uskaltanut katsoa myös pimeitä puoliani ja tunnustaa niitä, olen saanut nähdä, että paljastaminen onkin johtanut myötätuntoon ja armahtamiseen.

Minulle omien virheideni ja vajavuuksieni myöntäminen on ollut todella pelottavaa, koska minulla on ollut vahva ihannekuva siitä, että olen aina mukava ja kiltti kaikille. Kun olen työskentelyn avulla uskaltanut hieman katsoa myös pimeitä puoliani ja tunnustaa niitä, olen saanut nähdä, että on ollut turha pelätä niiden paljastamista. Paljastaminen onkin johtanut myötätuntoon ja armahtamiseen teloitetuksi tulemisen sijaan.

Kuudennessa askeleessa "olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme vajavuudet". Tämä tarkoittaa itsen hyväksymistä ja nöyrtymistä sen edessä, että emme itse pysty ratkaisemaan asiaa. Ruotsalainen pappi ja raitis alkoholisti Olle Carlsson kuvaa kuudetta askelta ”levon askeleeksi” teoksessaan Syvä elämänmuutos – kaksitoista toivon askelta (Viisas Elämä 2013). Hänelle askeleessa on kyse puolustautumisen lopettamisesta ja peloista luopumisesta. Sen muistamisesta, että korkeampi voima hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme.

Seitsemännessä askeleessa "nöyrästi pyysimme häntä poistamaan vajavuutemme". Minulle tämä tarkoittaa nimenomaan nöyryyttä. Kun minuun saapuu riittävästi nöyryyttä myöntääkseni omat vajavuuteni, minuun tulee tilaa ja aitoa halukkuutta muutokseen. Silloin korkeammalla voimalla on tilaa työstää vajavuuksiani. Samalla ymmärrän, että kyseessä ei ole mikään taikatemppu, jossa kaikki vajavuuteni olisivat kerralla poissa. Tämä askel vaatii minulta nöyryyttä ja itseni tutkiskelua joka päivä.

Tyyneysrukous selkiyttää vastuuta

Kahdeksannessa askeleessa "teimme listan kaikista vahingoittamistamme ihmisistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia". Tämän askeleen hengellisiä periaatteita ovat halukkuus ja anteeksianto itselle. Minulle halukkuus tarkoittaa sitä, että olen halukas muuttumaan. Sen mukana tulee nöyryys nöyryys sen suhteen, että minussa on heikkouksia ja puutteita, jotka kaipaavat eheytymistä. Olen halukas antautumaan ohjaukselle, jotta saan eheytyä. Samalla kohtaan omat heikkouteni myötätuntoisesti ja annan itselleni anteeksi.

Yhdeksännessä askeleessa "hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä, milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita". Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pyydämme anteeksi sekä yritämme hyvittää tekojamme ihmisille, joita olemme vahingoittaneet. Yhdeksännen askeleen hengellisiä periaatteita ovat anteeksianto ja rohkeus: on rohkeutta myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Aidossa anteeksipyynnössä on aina mukana nöyryys. Kun nöyrrymme terveellä tavalla sen äärelle, että olemme toimineet väärin, meidät armahdetaan.

Kymmenennessä askeleessa "jatkoimme itsetutkiskelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti". Olen saanut itse todistaa, kuinka itsetuntemustyö on koko elämän pituinen prosessi. Se on läsnä jokapäiväisessä arjessani. Maailma ja toiset ihmiset toimivat minulle peileinä, jotka auttavat minua näkemään itseni.

Haastavissa tilanteissa voin saada itseni kiinni esimerkiksi reaktiivisesta käyttäytymisestä. Voin katsoa tilannetta etäämmältä ja nähdä, mistä siinä on kyse. Tällä tavoin olen pikkuhiljaa yhä enemmän hereillä käytöksestäni ja saan itseni nopeammin kiinni arjen keskellä. Jokainen elämäni vastoinkäyminen on oppimistilanne, jos valitsen käyttää sen niin.

Myös kahdentoista askeleen ohjelmissa käytetty Tyyneysrukous on hyvä väline haastavissa tilanteissa: ”Jumala, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Mies käsi sydämellä

Yhdennessätoista askeleessa puolestaan "pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen". Askeleen tausta-ajatus on: "tapahtukoon sinun tahtosi”. Minulle tämä tarkoittaa sen hyväksymistä, että elämän ei ole aina tarkoitus mennä juuri niin kuin minä haluan. Korkeammalla voimalla on suunnitelma varalleni, ja minun tulee antautua ja elää tuota suunnitelmaa todeksi. Joskus se, mikä näyttää vastoinkäymiseltä, onkin ovi johonkin suurenmoiseen, mitä emme olleet osanneet edes odottaa.

Askeleita eletään arjessa

Kahdennessatoista eli viimeisessä askeleessa "koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme". Koska olen itse saanut kokea, miten elämäni on muuttunut itsetuntemustyöskentelyn myötä, toivon että muutkin saisivat kokea saman. Toivon, että kaikki saisivat kokea elämän ihmeen, joka odottaa jokaista, joka on sen valmis vastaanottamaan.

Pelkkä 12 askeleen lukeminen ei kuitenkaan muuta ketään. Askeleet tulee tuoda osaksi jokapäiväistä arkea. Minulle se tarkoittaa jatkuvaa itsetuntemustyöskentelyä, itseni kohtaamista, rehellisyyttä ja läsnäolon harjoittamista.

Minulle tärkeintä on yksinpeluu. Se ei tarkoita yksin pärjäämistä vaan sitä, että otan vastuun elämästäni ja lakkaan syyttämästä toisia. Kun esimerkiksi jokin asia toisessa ihmisessä triggeröi minua eli herättää minussa jonkun tunteen, en toimi tunteesta käsin syyttäen toista vaan pysähdyn sen äärelle, mitä minussa tapahtuu. Otan siis vastuun tunteistani. Voin kertoa toiselle, mitä minussa herää ja miltä minusta tuntuu, mutta en syytä häntä siitä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että annamme toisten kohdella meitä huonosti. Itsetuntemustyön myötä opimme erottamaan, milloin on syytä rajata toisen toimintaa, ja milloin on kyse omasta tunteestamme, joka on peräisin menneisyydestä ja jolla ei ole juurikaan tekemistä toisen ihmisen kanssa. Kun pysähdyn katsomaan tilannetta tarkemmin, huomaan, että triggeröitymisessäni on usein jotain tuttua tai jokin toistuva kaava.

Elämästäni on tullut vapaampaa ja levollisempaa, kun minun ei enää tarvitse menettää malttiani jokaisen pienen asian suhteen, ja kun ymmärrän, että jokainen triggeri saapuu opettamaan minua. Toivo, ilo ja rakkaus ovat alkaneet värittää elämääni yhä enemmän. Olen alkanut nähdä, miten paljon mahdollisuuksia minulla on. Saatavillani on kaikki se, mitä olen kaivannut, kunhan vain uskallan ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se on. Olen alkanut nähdä, että elämä haluaa minulle hyvää.

Kirjoituksessa on käytetty AA:n Ison Kirjan uudistetun painoksen (2023) muotoja askelista.

Myllyhoito?

Myllyhoito on Minnesota-mallista toipumiskeskeistä ja yhteisöllistä riippuvuuksien hoitoa, jonka keskiössä ovat vertaistuki, terapia sekä 12 askeleen ammatillinen soveltaminen. Myllyhoitoyhdistys on sitoutumaton asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on riippuvuuksien ehkäiseminen, riippuvuuksiin sairastuneiden ja läheisten auttaminen sekä toipumiskeskeisen hoidon kehittäminen.

Ajankohtaista

Lapset kärsivät riippuvuuksista eniten – tuskaa lievitetään kekseliäällä opetuksella Yhdysvalloissa

Kirjoittajalta Christer Schoultz | 14.6.2024

Yhdysvalloissa lapsille opetetaan riippuvuuksista esimerkiksi painavan kivirepun, tunteiden ja taideterapian avulla. Lasten huomioiminen päihdehoidossa vähentää kärsimystä ja ehkäisee riippuvuuksia tulevaisuudessa, kirjoittaa Myllyhoitoyhdistyksen varapuheenjohtaja Christer Schoultz.

Lue lisää