Siirry sisältöön

Yhteiskunnan kovat arvot kiihdyttävät riippuvuuksia

Ovatko riippuvaiset ihmiset heikkoja tai epäonnekkaita? Ajatusmalli on ahdas, sillä riippuvuuksissa ei ole kyse vain yksilöstä vaan myös yhteiskunnasta. Riippuvuuksiin sairastuminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin nykyään, kirjoittaa sosiaalipsykologi Leena Koivula.

Riippuvuus ymmärretään yleensä pakonomaisena toimintana. Mielihyvää haetaan aineista tai toiminnoista, jotka tuottavat hetkellistä helpotusta. Ihminen on sairastunut riippuvuuteen, kun mielihyvän hakeminen ei enää pohjaudu vapaaseen tahtoon, ja lopettaminen tuottaa vaikeuksia.

Osa riippuuksista perustuu siihen, että ihminen jää koukkuun tiettyyn aineeseen, esimerkiksi alkoholiin, nikotiiniin tai lääkkeeseen. Fysiologiaan perustuva riippuvuus ei silti selitä riippuvuuksista ilmiönä kaikkea, eivätkä riippuvuudet kosketa vain vaikeimmista oloista ponnistavia. Riippuvuutta synnyttävä toiminta voi olla tapa lääkitä itseä ja keino helpottaa ikäviä tunteita. Taustalta löytyykin usein surua tai mielenterveysongelmia.

Sen lisäksi taustalta löytyy kova yhteiskunta, jossa heikkoutta ei saa näyttää aina edes ystäville tai perheenjäsenille. Suomalainen alkoholin käyttöön liittyvä humalahakuinen kulttuuri ei selity lääketieteellä tai yksilöpsykologisilla mielenterveyssyillä. Syy on syvemmällä. Elämme yhteiskunnassa, jossa keskeistä on menestyä hyvin ja olla itsenäisesti pärjäävä yksilö.

Ihmisestä riippuen menestys voi tarkoittaa esimerkiksi hyvää palkkaa, tietynlaista asemaa tai suosiota, ihanteellista perhe-elämää, vahvaa terveyttä tai viehättävää ulkonäköä. Erilaisia menestymispyrkimyksiä voi havaita jo kouluikäisissä. Kun tavoittelee menestystä, heikkouden tunnustaminen on hankalaa. Seurauksena aito yhteys muihin ihmisiin ja luontoon kärsii. Elämä voi tuntua tyhjältä, uuvuttavalta ja yksinäiseltä, vaikka periaatteessa kaikki olisi hyvin.

Riippuvuutta tuottavat aineet ja toiminnot houkuttavat, koska ne tarjoavat pakokeinon epämukavista tunteista, auttavat olemaan ajattelematta liikaa ja tuovat mielihyvää – joksikin aikaa.

nainen pöydässä kakun ja kahvin kanssa

Aivomme suosivat pikahelpotusta

Riippuvuuksissa lyhytaikainen, mutta nopea ja varma helpotus päihittää pitkän aikavälin mahdolliset suuretkin haitat. Ajattelutapa on ihmisille luonnollinen. Kun tarjolla on helppoja pikavoittoja, aivomme eivät ole kovin hyviä hahmottamaan ja arvioimaan laajakantoisia seurauksia ja pitkän aikavälin riskejä.

On hyvä huomata, että ihmisaivojen rajoittuneisuus koskee meitä kaikkia, ei pelkästään riippuvuuksiin sairastuneita. Käytöksemme ei aina ole kovin rationaalista, vaikka siten helposti uskottelemme itsellemme ja muille.

Aivoissamme ei myöskään ole omia puoliskoja järjelle ja tunteille, vaan aivot toimivat aina kokonaisuutena (Nummenmaa 2010). Tunteet ja looginen ajattelu ovat rinnakkaisia, eivät erillisiä prosesseja. Kuitenkin esimerkiksi työelämä on rakennettu siten, että tunteille jää siellä hyvin vähän tilaa.

Mitä isompia pettymyksiä elämässä on ja mitä kauemmaksi elämäntavoitteet jäävät, sitä tehokkaampia tunnetyökaluja tarvitsemme.

Ihminen tarvitsee työkaluja tunteiden hallintaan. Mitä isompia pettymyksiä elämässä on ja mitä kauemmaksi omat elämäntavoitteet jäävät, sitä tehokkaampia tunnetyökaluja tarvitsemme. Työkaluja voivat olla alkoholi, huumeet, lääkkeet, uhkapelit, pakonomaisuuteen perustuva liikunta ja seksi tai vaikkapa velkaantumiseen johtava shoppailu sekä makean ylensyöminen. Vaihtoehtoja riittää.

Toki terveellisiäkin vaihtoehtoja olisi. Terveiden tunnesäätelytaitojen oppiminen jää helposti vaillinaiseksi, koska yhteiskuntamme ei aktiivisesti opasta meitä niiden käyttöön. Sen sijaan se ohjaa meitä ostamaan, kuluttamaan ja menestymään – olemaan ajattelematta liikaa.

Koulussa olemme oppineet hyvin vähän esimerkiksi tunteista, moraalista ja siitä, kuinka olla hyvä ystävä itselle ja toisille. Opetussuunnitelmissa painottuu oppiaineisiin pohjautuva kapeampi osaaminen, vaikka muutostakin sen suhteen on toki tapahtunut. Esimerkiksi mielenterveys- ja tunnetaitojen opetusta on lähivuosina onneksi lisätty.

Annatko itsesi levätä?

Olemme sisäistäneet ajatuksen, että meidän tulee pärjätä elämässä tekemällä ja olemalla riippumattomia toisista. Kiire, toiminta ja tarvittaessa päihteet tarjoavat pakoreitin, jotta ihminen ei vaivu liian syvälle ajatuksiinsa. Kiidämme eteenpäin päivästä toiseen suorittamalla mahdollisimman paljon, jotta voimme olla mahdollisimman tyytyväisiä itseemme.

Kilpailu- ja kulutuskulttuuriin liittyvä suorittaminen näkyy esimerkiksi siinä, että ihmisellä voi olla vaikeuksia nauttia hetkistä tai päivistä, jolloin ei tapahdu yhtään mitään. Jokaiselle päivälle pitää olla ohjelmaa ja aktiviteettia. Rentoutumistakin voi nykyään hoitaa mahdollisimman tehokkaasti suorittamalla sitä aikataulutetusti erilaisten meditaatioretriittien ja -äänitteiden avulla tai matkustamalla säännöllisesti rentoutumaan toiselle puolelle maapalloa. Joku puolestaan kokee, että paras tapa rentoutua on nauttia pullo viiniä, shoppailla tai vähintään rauhoittua käväisemällä tupakalla.

Miehen varpaat hiekassa.

Kaikkia edellä mainittuja tapoja yhdistää se, että ihminen tekee jotain tai nauttii jotakin ainetta voidakseen olla levossa ja kokea mielihyvää. Lepo ei enää tarkoitakaan joutilaisuutta. Tyhjä hetki, tai jopa päivä, ilman tekemistä ja puuhaa olisi vaikea ajatus. Lapset omaksuvat vanhemmiltaan, muilta läheisiltään ja mediasta sen, kuinka elämää ja lepoa suoritetaan, ja toistavat sitä sitten myöhemmin omassa elämässään. Näin kulttuuri siirtyy eteenpäin.

Osa ihmisistä pitää nukkumistakin ajanhaaskauksena ja haluaa lyhentää unen pituutta – on unohtunut, että luovuus vaatii joutilaisuutta. Ylitöistä ja täydestä kalenterista ollaan ylpeitä. Kesälomassakin voi olla tärkeintä se, kuinka paljon erilaisia asioita ehtii tekemään. Väsymykselle ei ole sijaa. Kysymys siitä, miksi ylipäänsä elämme, huuhtoutuu tekemiseen, kuluttamiseen ja päihteisiin. Ei ole yllätys, jos voimavaransa ylittänyt uupuu tai sairastuu riippuvuuteen, kun ei uskalla levätä.

Alkoholin suurkäyttö, pelaaminen ja shoppailu onnistuvat nykyään helpommin kuin ennen, koska pääosalla ihmisistä on enemmän aikaa ja rahaa käytössään kuin menneillä sukupolvilla. Kulutusyhteiskunta on myös huolehtinut siitä, että lisääntyneet resurssit ovat sujuvasti käytettävissä erilaisiin riippuvuuksiin.

Tupakkaa saa edelleen lähes jokaisesta kioskista, ja alkoholin hankkiminen käy vaivattomasti. Ostoskeskuksia syntyy kuin sieniä sateella, ja vaatekaapin sisällön kasvattaminen onnistuu netin avulla myös kotisohvalta. Riippuvuudet ovat keskeinen osa taloutta, ja markkinointikoneistot pyrkivät levittämään yhä uusia addiktioita. Some- tai nettiriippuvuudesta emme olleet vielä 2000-luvulla kuulleetkaan.

Kun ihminen on sairastunut riippuvuuteen, tarpeiden hierarkia muuttuu. Tärkeintä on saada lisää ainetta tai suorittaa toimintaa, joka tuottaa nopeasti mielihyvää. Olipa kyseessä päihde, netti, seksi, uhkapelit tai liiallinen urheilu, mielihyvää tuottavaa ainetta tai aktiviteettia hamutaan usein lisää kustannuksista välittämättä. Elämällä on uusi keskipiste, jonka ympärillä kaikki muu pyörii. Seuraukset itselle ja lähipiirille voivat olla kovia.

Vaikka sairastuminen olisi tapahtunut, myös parantuminen on mahdollista. Toipumismahdollisuudet riippuvat enemmän ongelman vaikeusasteesta kuin sen kohteena olevasta aineesta tai toiminnasta (Hirschovits-Gerz 2014, 503). Riippuvuuksiin sairastuneiden valtava määrä kertoo siitä, että kyse ei ole niinkään yksilötason ongelmasta tai heikkoudesta, vaan koko yhteiskuntaa koskettavasta viasta.

Yhteiskuntamme kaipaa parantamista

On totta, että lääketieteen ansiosta olemme päässeet useasta vaivasta ja sairaudesta. Jostain syystä yleinen pahoinvointi ei silti vähenny. Tarjolla on lukuisia lääkkeitä ja muita hoitotoimenpiteitä, joilla on toki oma tärkeä paikkansa. Parasta riippuvuuksien hoitoa olisi kuitenkin ennaltaehkäisy. Sitä eivät useinkaan tarjoa lääketieteen asiantuntijat, vaan ennemminkin hyvinvoiva luonto, välittävät ihmiset ja sellainen yhteiskunta, joka kannustaa lempeyteen, kohtuullisuuteen ja vastuullisuuteen (kt. Värri 2018) tehokkuuden, suorittamisen ja menestymisen sijaan.

Kun löydämme kosketuksen itseemme, ja meillä on aitoon läheisyyteen perustuvia vuorovaikutussuhteita, olemme vähemmän alttiita sairastumaan riippuvuuksiin.

Kun löydämme kosketuksen itseemme, ja meillä on aitoon läheisyyteen perustuvia vuorovaikutussuhteita sekä kokemus elämän merkityksellisyydestä, olemme vähemmän alttiita sairastumaan minkäänlaisiin riippuvuuksiin. Kun ihminen saa riittävästi mielihyvää terveellisistä asioista, ei onnellisuutta joudu etsimään haitallisista aineista tai toiminnoista. Onneksemme opimme asioita läpi elämän, joten mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, vaikka lähtökohdat mielekkääseen elämään olisivat keskivertoa hankalammat.

Luonnon ja ihmisen hyvinvointi kulkevat käsikkäin. Ei liene sattumaa, että moni riippuvuuksia luova teollisuudenala on myös pahimpia saastuttajia ja ympäristön pilaajia. Metsäkato, eläinkokeet, kemikaalien päätyminen luontoon, vesistöjen pilaantuminen sekä myrkkyjä sisältävät roskat ovat kiinteä osa tupakka-, alkoholi-, lääke- ja vaateteollisuutta, varakkaita teollisuudenaloja kaikki.

Onkin melko ristiriitaista, että samaan aikaan kun erilaisia luontomenetelmiä hyödynnetään mielenterveyskuntoutuksessa ja myös riippuvuuksien hoidossa, yhteiskunta ja päättäjämme sallivat luonnolle erittäin haitallisten myrkkyjen, esimerkiksi nikotiinituotteiden, myynnin lähes jokaisessa kioskissa ja kaupassa.

Riippuvuuksiin sairastuneiden hoito on äärettömän arvokasta työtä, ja erityisesti fyysisten riippuvuuksien hoidossa lääkkeellinenkin hoito voi joskus olla tarpeen. Jos kuitenkin haluamme pureutua riippuvuuksiin ilmiönä laajemmin, tarvitaan koko yhteiskuntaa ja ajattelutapaamme perusteellisesti koskettava muutos.

Muutos lähtee arvoihin liittyvästä pohdinnasta. Olenko pääasiassa veronmaksaja ja kuluttaja, jonka tärkein tavoite on suorittaa elämä virheettömästi? Vai olenko ihminen, jonka ensisijainen tarkoitus on pitää huolta itsestä, toisista ihmisistä ja yhteisestä luonnosta?

LÄHTEET

Hirschovits-Gerz, T. (2014). Suomalaisten riippuvuuksia koskevat mielikuvat. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.

Nummenmaa, L. (2010). Tunteiden psykologia. Helsinki: Tammi.

Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Myllyhoito?

Myllyhoito on Minnesota-mallista toipumiskeskeistä ja yhteisöllistä riippuvuuksien hoitoa, jonka keskiössä ovat vertaistuki, terapia sekä 12 askeleen ammatillinen soveltaminen. Myllyhoitoyhdistys on sitoutumaton asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on riippuvuuksien ehkäiseminen, riippuvuuksiin sairastuneiden ja läheisten auttaminen sekä toipumiskeskeisen hoidon kehittäminen.

Ajankohtaista

Leena Koivula

Yhteiskunnan kovat arvot kiihdyttävät riippuvuuksia

Kirjoittajalta Leena Koivula | 21.9.2022

Riippuvuuksiin sairastuminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin nykyään, sillä ne ovat keskeinen osa taloutta ja yhteiskuntaa, kirjoittaa sosiaalipsykologi Leena Koivula.

Lue lisää