Siirry sisältöön

Riippuvaista ei voi rakastaa ehjäksi

Musiikki toi laulaja-lauluntekijä Outi Forsblomille lohtua ja auttoi käsittelemään tuskallisia tunteita alkoholistin lapsena. Aiemmin hän yritti parantaa isänsä rakkaudellaan, mikä vain mutkisti asioita, Forsblom kirjoittaa blogissa.

Herään aamuyöllä, nousen sängystä ja raotan tupakan keltaiseksi värjäämää huoneen ovea. Televisiossa pyörivä aamun uutisikkuna valaisee olohuoneen seiniä. Pöytää peittää kasa tyhjiä tölkkejä, mutta sohva on tyhjä. Mihin isä on lähtenyt?

Kurkkuuni nousee kiperän tuntuinen pala. Yksin oleminen ahdistaa, ja koetan soittaa isälle. En saa puheluuni vastausta. Pelko hiipii mieleeni – entä jos isälle on sattunut jotain? Menen takaisin sänkyyn ja koetan vakuutella itselleni, että minulla ei ole hätää, kyllä isä pian ilmoittaa itsestään. Laitan soittimesta musiikin soimaan, ja hetken päästä nukahdan.

Suojelin isääni häpeältä

Vanhempani erosivat, kun olin pieni tyttö. Asuin lapsuuteni pääsääntöisesti äitini luona. Vasta teini-iässä halusin tutustua enemmän isääni, jolloin vietin pidempiä aikoja hänen kanssaan. Isän alkoholismi oli minulle kipeä asia, sillä siihen liittyi samalla häpeää ja valtavaa menettämisen pelkoa. En oikeastaan koskaan puhunut tilanteestani edes kotona.

Halusin myös suojella isääni häpeältä, jota hän olisi kohdannut, jos olisin vienyt kaverini meille koulun jälkeen. Olin myös arka kertomaan isälleni jopa myönteisistä asioistani ja menoistani kavereiden kanssa. Pelkäsin, että minun iloni seurauksena isä kokisi itsensä vielä onnettomammaksi ja yksinäisemmäksi, ja saisi siten syyn ryypätä.

Isän pitkät ryyppyputket päättyivät usein sairaalaan ja sieltä katkolle. Halusin loppuun asti parantaa hänet rakastamalla ja olemalla läsnä. Rakkaus ja lämpö eivät kuitenkaan riittäneet, sillä sama kaava toistui kerta toisensa jälkeen.

Enkö osannut olla tarpeeksi läsnä? Miksi en riittänyt syyksi olla juomatta? Eikö isä rakastanut minua tarpeeksi?

Silti rakastin. Jopa niin paljon, että mietin isän juomiselle minusta johtuvia syitä. Enkö osannut olla tarpeeksi läsnä? Miksi en riittänyt syyksi olla juomatta? Eikö isä rakastanut minua tarpeeksi? Nämä lapsuuden ajatukset ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, mitä ajattelen itsestäni myös tänä päivänä. Miten helposti asetankaan muiden ihmisten ajatukset ja mielipiteet omieni edelle.

Todellisuudessa ketään ei kuitenkaan voi rakastaa ehjäksi.

Musiikki parantaa

Löysin jo pienenä keinon purkaa tuntemuksiani musiikin kautta. Lähdin usein ulos kävelemään, laitoin kuulokkeet päähäni ja upottauduin parantavien lyriikoiden ja syleilevien melodioiden maailmaan. Istuin kalliolla ja lauloin pahaa oloa ulos itsestäni. Lopulta pahasta olosta muodostui minulle luomisen tila: mielessäni alkoi soida erilaisia melodioita, joihin aloin kirjoittaa tekstejä.

Nelisen vuotta sitten soitin isälleni viimeisen kerran ambulanssin hänen kuukauden mittaisen ryyppyputkensa päätteeksi. Ikuisuuden raja käväisi tuolloin niin lähellä, että isän syöpädiagnoosin ohella meille avautui kauan kaivattu keskusteluyhteys.

Sain annettua isälleni anteeksi. Sain myös vastauksen siihen, että isän juominen ei koskaan ollut kiinni rakkauden puutteesta, olinhan hänen ainoa tyttärensä ja hänen elämänsä tärkein ihminen.

Häpeäni vaihtui suruksi, ja pelko suli hiljalleen helpotuksen tunteeksi.

Vuotta myöhemmin isä menehtyi syövän uuvuttamana. Häpeäni vaihtui suruksi, ja pelko suli hiljalleen helpotuksen tunteeksi. Oli tullut aika päästää irti ja alkaa elää omaa elämääni. Viime isänpäivänä julkaisin tarinani biisin muodossa. Halusin samalla nostaa esille tärkeän aiheen, alkoholistien läheisten jaksamisen.

Miten sä jaksat?

Meitä alkoholistien läheisiä on Suomessa satojatuhansia. Olemme lapsia, puolisoita, vanhempia ja rakkaita ystäviä. Kannamme mukanamme jatkuvaa huolta ja pelkoa, joka ikinen päivä.

Tarinani avaamisen myötä olen kokenut lämmintä yhteenkuuluvuuden tunnetta meidän läheisten keskuudessa. Olen saanut käydä eheyttäviä keskusteluja jopa tuntemattomien ihmisten kanssa. On ollut upeaa huomata, miten tuskalliset kokemukset toimivat samalla voimaannuttavana vertaistukena.

Toivonkin, että mahdollisimman moni puhuisi kipeistä kokemuksistaan rohkeasti, ilman häpeää. Minulle puhuminen on avannut aivan toisenlaisen maailman, minkä seurauksena olen myös tutustunut itseeni paremmin. Jos ystäväsi kertoo alkoholismista lähipiirissään, muistathan kysyä: "Miten sä jaksat?"

Katso koskettava musiikkivideo YouTubesta: Minne surulliset miehet menee

 

Myllyhoito?

Myllyhoito on Minnesota-mallista toipumiskeskeistä ja yhteisöllistä riippuvuuksien hoitoa, jonka keskiössä ovat vertaistuki, terapia sekä 12 askeleen ammatillinen soveltaminen. Myllyhoitoyhdistys on sitoutumaton asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on riippuvuuksien ehkäiseminen, riippuvuuksiin sairastuneiden ja läheisten auttaminen sekä toipumiskeskeisen hoidon kehittäminen.

Ajankohtaista

Kuvassa vanha Abloyn lukko

Riippuvuudesta toipuminen unohtuu päihdelain luonnoksessa

Kirjoittajalta Myllyhoitoyhdistys | 14.6.2022

Myllyhoitoyhdistys otti kantaa päihdepalveluja koskevaan lakiuudistukseen, joka heikentäisi merkittävästi päihderiippuvaisten oikeuksia.

Lue lisää