Päihderiippuvuuden stigma on sitkeä
Sosiaalityön väitöstutkija Essi Rovamo kirjoittaa blogissa päihteidenkäyttöön liittyvästä stigmasta ja sen vaikutuksista yksilöön ja ympäröiviin ihmisiin. Lisäksi hän kertoo keinoja, joilla stigmaa voi purkaa arjessaan.
Vajaa vuosi sitten valtakuntamme ykkösmedia Helsingin Sanomat uutisoi kaupunkiliitteessään vihreistä julkisista vessoista näin: ”Kallioon syntyi paikallisten kammoama ”narkkiparkki”, jonka ympäristöstä varastetaan kaikki reikäisiä pöytäliinoja myöten”. Meinasin vetää kahvit aamulla väärään kurkkuun lehteä selatessani. Miten Suomen suurin sanomalehti voi vieläkin käyttää näin ihmisarvoa alentavaa kieltä?
Valitettavasti tämä uutinen ei ole ainoa ala-arvoinen suoritus. Kun päihteidenkäytöstä ja sen lieveilmiöistä uutisoidaan mediassa, vilisevät uutiset alentavia haukkumanimiä ja kuvituksessa käytetään hämäriä kuvia tunnistamattomista ihmisistä tai likaisista käyttövälineistä. Uutisoinnissa päihteidenkäyttö rinnastetaan edelleen vahvasti rikollisuuteen korostamalla huumeidenkäytön laittomuutta ja käyttäjien rikollistaustaa.
Ilmiö voidaan tunnistaa ja nimetä stigmatisoinniksi. Stigmalla tarkoitetaan piirrettä, jonka perusteella ihmistä luokitellaan ja syrjitään. Päihteidenkäyttö on yksi laajimmin stigmatisoiduista aiheista kautta maailman. Päihteitä käyttäviin kohdistetaan erilaisia mielikuvia, heitä voidaan pitää esimerkiksi pelottavina, vaarallisina tai rikollisina, jotka eivät piittaa muista kuin itsestään ja seuraavasta annoksestaan. Päihteidenkäytön nähdään olevan käyttäjän oma syy ja hänen olevan heikko ja epämotivoitunut, kun raitistuminen ei ota onnistuakseen.
Päihteidenkäyttöön kohdistuva stigma kehittyy monimutkaisen sosiaalisen prosessin myötä (Link & Phelan 2001). Keskeistä prosessille on, että stigma kehitetään aina valtaa omaavien - kuten median - toimesta. Vähemmistöjä luokitellaan, erotellaan ja stereotypisoidaan poikkeavien piirteidensä tai käyttäytymismalliensa vuoksi. Heihin kohdistetaan negatiivisia tunneilmaisuja, heidän sosiaalinen statuksensa kyseenalaistetaan ja heihin kohdistetaan suoranaista syrjintää.
Ihminen voi myös itse stigmatisoida itseään. Tällöin puhutaan self-stigmasta eli itseen kohdistuvasta stigmasta. Silloin ihminen sisäistää yhteiskunnasta toistuvasti kuulemansa negatiiviset mielikuvat osaksi omaa identiteettiään. Voidaan puhua jopa itseään toteuttavasta ennusteesta – jos ihminen kuulee toistuvasti ympäriltään olevansa vaarallinen, päätyvänsä vankilaan tai juovansa itsensä hengiltä, hän alkaa hiljalleen itsekin uskoa tähän tulevaisuudenkuvaansa ja käyttäytymään sen mukaisesti.
Myös päihteitä käyttävien omaisiin kohdistuu stigmaa. Heitä saatetaan vältellä, heitä voidaan pitää syyllisinä päihteitä käyttävän ongelmaan tai heitä saatetaan syyllistää ongelman hoitamattomuudesta. Tästä ilmiöstä käytetään termiä assosiatiivinen stigma. Assosiatiivisessa stigmassa ihmistä ei stigmatisoidakaan hänen omien piirteidensä tai käyttäytymismalliensa vuoksi, vaan siksi, että he ovat läheisissä tekemisissä stigmatisoidun ryhmän kanssa. Stigma siis ikään kuin valuu laajemman kohdejoukon ongelmaksi. Vaikka stigma ei kohdistu suoraan henkilöön itseensä, se aiheuttaa edelleen yhtä vakavia haittoja.
Stigmatisoinnin seuraukset
Stigmatisoinnilla on vakavia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja jokapäiväiseen käyttäytymiseen.
Ensinnäkin stigma aiheuttaa emotionaalista traumaa. Se aiheuttaa masennusta, alentaa itsetuntoa ja tuottaa ahdistusta. Stigma lisää stressiä ja sen on todettu huonontavan yksilön elämäntapoja, kuten lisäävän alttiutta tupakointiin, päihteidenkäyttöön ja epäterveellisen ruokavalioon.
Toiseksi stigma eristää ihmisiä yhteiskunnasta. Heihin pidetään suurempaa sosiaalista etäisyyttä, jonka vuoksi yksinäisyys ja kuulumattomuuden tunne voimistuvat. Stigman onkin todettu lisäävän syrjäytymistä ja työttömyyttä.
Kolmanneksi stigma hankaloittaa hoitoon pääsyä ja siihen sitoutumista. Stigmatisoitu henkilö ei uskalla hakeutua tukea tarjoaviin palveluihin tai terveydenhuoltoon pelätessään negatiivista suhtautumista. Pelko ei rajoitu pelkkään päihdehoitoon, vaan tutkimuksissa on todettu, että päihteitä käyttävät ovat haluttomia hakeutumaan myös somaattiseen sairaanhoitoon stigmatisoivien asenteiden vuoksi. Näin ollen hoitamattomat sairaudet ja terveydenhuoltoon hakeutumisen lykkääminen lisäävät jopa päihteitä käyttävien kuolleisuutta.
Stigmatisoinnin pelko ei ole turhaa, sillä useissa tutkimuksissa terveydenhuollon henkilöstön on todettu omaavan yhtä vahvoja tai vahvempia negatiivisia mielikuvia päihteitä käyttävistä kuin muidenkin väestöryhmien. Stigman aiheuttaman stressireaktion myötä pienetkin vastoinkäymiset hoidossa voivat lisätä hoidon katkaisemisen todennäköisyyttä. Tämä vaatii hoitohenkilökunnalta sensitiivistä asiakastyötä, jotta päihteidenkäyttäjiä tuetaan jatkamaan hoitoaan ja kuntoutustaan.
Miten vähentää stigmaa?
Stigmaa esiintyy laajasti yhteiskunnassamme niin ihmisten arkiympäristössä, työpaikoilla, terveydenhuollossa, kuntoutuspaikoissa, valtakunnallisessa mediassa kuin päättäjienkin keskuudessa. Laaja ilmiö vaatii laajaa keskustelua ja tehokasta puuttumista. On kuitenkin helpottavaa tiedostaa, että jokainen meistä voi puuttua ilmiöön arjessaan.
1. Opi tunnistamaan stigma. Stigma on pirullinen sosiaalinen ilmiö, sillä sen tunnistaminen voi olla itselleen vaikeaa. Ilmiön tunnistaminen vaatii aiheeseen tutustumista, mutta myös rehellisyyttä itsensä suhteen. Millaisia mielikuvia sinulla on päihteitä käyttävistä ihmisistä?
2. Jos kuulet tai huomaat halventavia termejä päihteitä käyttävistä, puutu niihin. Näitä termejä voi tulla vastaan niin jokapäiväisissä keskusteluissa hyvän ystävän kanssa tai media voi ylläpitää termien käyttöä. Kaikissa tilanteissa on tärkeää ottaa asia puheeksi ja kertoa, että nimitys on ihmisarvoa halventava.
3. Jos huomaat läheisesi kärsivän stigmasta, tue häntä ja vakuuta, että hän on sinulle yhtä arvokas kuin ennenkin. Ympäröivän yhteiskunnan loukkaavat puheet voivat haavoittaa syvältä ja jo yksikin turvallinen ihmissuhde voi parantaa toisen olotilaa.
4. Jos huomaat epäkunnioittavaa käytöstä terveydenhuollossa tai kuntoutuksessa, nosta asia puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa. Anna palautetta, sillä voi olla, etteivät ammattilaiset ole edes huomanneet käyttäytymismallejaan. Vain puheeksi ottamalla tilanteet voivat muuttua.
5. Jos koet itse pelkääväsi jotain stigmatisoitua ryhmää, tutustu heihin turvallisessa ympäristössä. Osallistu esimerkiksi klubitaloihin tai vapaaehtoistyöhön. Tutkimuksissa on huomattu, että mitä läheisempi suhde ihmisillä on stigmatisoituun ryhmään, sitä vähemmän stigmaa ilmenee.
6. Hyödynnä kokemusasiantuntijoita. Kokemusasiantuntijat ovat kokeneet päihdemaailman ja heillä on paras tietämys aiheesta. He voivat tarjota vertaistukea ja kertoa lisää päihteitä käyttävän elämästä.
7. Pyydä mediaasi kertomaan päihteitä käyttävistä ihmisläheisesti. Anna palautetta ihmisarvoa loukkaavasta uutisoinnista sekä hyvin tehdyistä koskettavista puheenvuoroista. Pyydä juttuaiheiksi kokemuksia päihteidenkäytöstä. Kirjoita mielipidekirjoituksia sinulle tärkeistä aiheista.
8. Osallistu päihdepolitiikkaan. Valtakunnallista päihdekeskustelua käydään edelleen huumesodan kaltaisesta näkökulmasta. Päihdepolitiikasta ei uskalleta puhua uudistavasti stigman ollessa vieläkin niin vahvaa aiheen tiimoilta. Samanaikaisesti esimerkiksi huumekuolemat kasvavat epäonnistuneen päihdepolitiikan myötä. Puhu päihdepolitiikasta avoimesti ja haasta ympäröivää hiljaisuutta. Tarjoa uusia, tutkittuun tietoon perustuvia näkökulmia alueesi päättäjille. Äänestä ehdokkaita, jotka tukevat ihmislähtöistä päihdepolitiikkaa. Jos olet päättäjä, toimi rohkeasti etulinjassa.
Ja viimeisenä: Muista aina kohdata ihminen ihmisenä.
---
Lisälukemista:
Corrigan, Patrick & Miller,Frederick. 2004. Shame, blame, and contamination: A review of the impact of mental illness stigma on family members. Journal of Mental Health 13:6, 537 – 548.
Link, Bruce & Phelan, Jo. 2001. Conceptualizing stigma. Annual review of sociology 27, 363–385.
Pascoe, Elizabeth & Laura Richman. 2009. Perceived discrimination and health: A meta-analytic review. Psychological Bulletin 135:4, 531-554.
Rovamo, Essi. 2018. Päihde- ja mielenterveysasiakkaisiin kohdistuvat asenteet kuntoutuksen kentällä. Pro gradu –tutkielma. Itä-Suomen yliopisto.
Rovamo, Essi & Toikko, Timo. 2019. Päihde- ja mielenterveystyöhön kohdistetut negatiiviset asenteet ja assosiatiivinen stigma. Yhteiskuntapolitiikka 84 : 3, 281-291.
Schomerus, Georg, Corrigan, Patrick, Klauer, Thomas, Kuwert, Philipp, Freyberger, Harald & Lucht, Michael. 2011. Self-stigma in alcohol dependence: Consequences for drinking-refusal self-efficacy. Drug and alcohol dependence 114:1, 12–17.
Van Boekel, Leonieke, Brouwers, Evelien, vanWeeghel, Jaap & Garretsen, Henk: Comparing stigmatising attitudes towards people with substance use disorders between the general public, GPs, mental health and addiction specialists and clients. International Journal of Social Psychiatry 61: 6, 539–649.
Myllyhoito?
Myllyhoito on Minnesota-mallista toipumiskeskeistä ja yhteisöllistä riippuvuuksien hoitoa, jonka keskiössä ovat vertaistuki, terapia sekä 12 askeleen ammatillinen soveltaminen. Myllyhoitoyhdistys on sitoutumaton asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on riippuvuuksien ehkäiseminen, riippuvuuksiin sairastuneiden ja läheisten auttaminen sekä toipumiskeskeisen hoidon kehittäminen.
Ajankohtaista
Verkon juomaryhmä vauhditti parikymppisen Ainon päihderiippuvuutta. Hän vetäytyi nettiin juomaan, kun läheiset olivat kaikonneet kännitörttöilyjen seurauksena.
Lue lisää