Miltä päihde­riippuvuudesta toipuminen tuntuu?

Tunteet ja musiikki palaavat

Päihderiippuvuudesta toipuminen on yhtä tunteiden vuoristorataa. Tuntuu siltä kuin opettelisi tuntemaan taas uudelleen. Melkein kolmen vuoden raittiuden jälkeen voin todeta, etten enää halua turruttaa tunteitani enkä pelkää tuntea niitä.

Päihteitä käyttäessä minun piti turruttaa jokainen vaikea tunne ahdistuksesta suruun. Oli helppoa käyttää vaikeita asioita tekosyynä juomiselle, kuten vedota lapsesta saakka kärsimystä aiheuttaneeseen ahdistuneisuushäiriööni.

Ilokseni olen huomannut, kuinka myös mielialalääkkeiden teho on alkanut näkymään raitistumisen myötä: paniikkikohtaukset ja muut ahdistukset ovat historiaa. Lääke pääsee täyteen tehoonsa, kun en käytä alkoholia. Elämä ilman päivittäistä ahdistusta tuntuu uskomattomalta.

"En voisi olla iloisempi, sillä olen saanut sen vanhan musiikkia rakastavan Sinin takaisin."

Pystyn kuuntelemaan taas musiikkia. Ennen pystyin kuuntelemaan sitä vain päihtyneenä, sillä musiikki on aina nostattanut minussa esiin vahvoja tunteita. Käyttöaikana selvin päin ollessa musiikin kuuntelu nostatti liikaa tunteita ja muistoja vaikeasta lapsuudesta, joita en kestänyt kohdata. Ahdisti. Itketti. Nykyisin kuuntelen musiikkia miltei päivittäin ja annan tunteiden virrata avoimesti. En voisi olla iloisempi, sillä olen saanut sen vanhan musiikkia rakastavan Sinin takaisin.

Toipuminen ei ole aina helppoa

Raittius ei ole helppoa. Olen kohdannut monia vastoinkäymisiä sen aikana.

Alkuraittiuden aikaan kohtasin poikaystävältäni, äidiltäni ja ystäviltäni paljon epäilystä ja luottamuspulaa. Luottamuksen saaminen vei aikaa, enkä ihmettele miksi. Olin monta kertaa luvannut lopettaa juomiseni lähinnä saadakseni heidät rauhoittumaan.

"Alkuraittiuden aikaan saattaa tuntua yksinäiseltä."

Alkuraittiuden pysyttelin lähinnä omissa oloissani. Minun oli pakko katkaista välit kaikkiin päihdeporukoihin, enkä vastannut heidän viesteihin. Kiersin myös baarit ja muut juomapaikat kaukaa.

Alkuraittiuden aikaan saattaa tuntua yksinäiseltä, mutta ajan kanssa elämän pikkuhiljaa rakentuessa tulevat terveet ihmissuhteet kuvioihin. Pikkuhiljaa myös ymmärtää ketkä ovat oikeita ystäviä ja läheisiä. Ja he eivät ole niitä päihdekavereita.

Toipumisen alussa keskityin vain itseeni ja siihen mitä haluan elämältä. Aloitin elämällä ihan tavallista arkea, käymällä kuntouttavassa työtoiminnassa ja myöhemmin löysinkin oman alani. Töissä tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia ystäviä.

Silti välillä löydän itseni itkemässä suihkun lattialta. Joskus juomahimot valtaavat mieleni ja saan fyysisiä oireita, kuten vatsavaivoja. Ahdistus iskee. Itsetuhoisuus käy mielessä ja mieleni valtaa ajatus: ”jos mä yhden juon niin tää olo menee ohi”. Ajatuksissani rupean oikeuttamaan itselleni juomista: ”oon ollut jo näin kauan selvinpäin, voinhan mä vaikka ykkösolutta juoda..”.

”En jää ajatusten kanssa yksin, vaan kerron juomahimoistani avoimesti ja rehellisesti.”

Näinä vaikeina hetkinä tukeudun yleensä mieheeni itkien ulos kaiken pahan olon. En jää ajatusten kanssa yksin, vaan kerron juomahimoistani avoimesti ja rehellisesti. Vaikeina hetkinä mietin niitä hirveitä olotiloja, johon sain itseni käyttämällä huumeita ja alkoholia. Sekä kaikkea sitä hyvää, mitä olen saavuttanut ja mitä raittius on minulle tuonut. Tietäen, että yksikin annos voisi viedä minut takaisin siihen hirveään olotilaan.

Mutta täytyy sano, että kyllä tässä toipumisessa menee vielä aikaa.

Tavallinen arki on ihanaa

Olen joutunut opettelemaan tekemään asioita selvin päin. Ennen kaikki oli tylsää ilman päihteitä. Nykyään pystyn istumaan oikeanlaisessa seurassa iltaa, vaikka muut joisivatkin alkoholia. Tykkään keskustella ihmisten kanssa ja minulla on oikeasti hauskaakin.

Olen vihdoin se Sini, joka olen aina halunnut olla. Sain raitistumisen myötä takaisin mieheni, jonka kanssa minulla on nykyään yhteinen oma koti. Minulla on ajokortti. AJOKORTTI. MINULLA. Tämä on aivan uskomatonta, jotain mitä tämän toipujan pää ei voi ymmärtää!

Minulla on työpaikka ja opiskeluni ovat viittä vaille valmiit. Saan paljon kehuja työstäni ja arvosanat koulussa ovat kiitettäviä. Siis minulla. Sillä juopolla akalla, joka oli aina poissa työpaikoista ja koulusta juomisen takia, ja joka lopulta jätti lukuisat koulut kesken.

”Nyt minulla on asioita, joita monet pitävät itsestäänselvyytenä,
mutta minulle ne eivät sitä ole.”

Minulla on varaa ostaa asioita, joita haluan.
Henkinen vointini on parantunut niin paljon, että kykenen saamaan aikaan asioita.

Minusta on vieläkin uskomatonta, että jaksan sisustaa omaa kotiani. Minulta löytyy kotoa jopa Ikean pöytä, jonka vielä maksoin ihan itse! Minulla on omaisuutta. Minulla on televisio! Minulla, jolla ei joskus ollut edes omaa kotia. Nyt minulla on asioita, joita monet pitävät itsestäänselvyytenä, mutta minulle ne eivät sitä ole.

Rehellisyys ja säännöllinen arki apuina

Tavallinen arki ja säännöllinen aikataulu ovat minulle aika lailla raittiuteni a ja ö. Kokemusasiantuntijahommat ovat myös suurena apuna pitämään minut itsenikin raittiina. Olen rehellinen ja puhun avoimesti sairaudestani. Autan muita kamppailevia niin paljon kuin pystyn. Olen myös saanut alkuun oman blogin, joka pitää sisällään tarinoita raitistumisesta ja päihdemaailmasta. Olen saanut itselleni harrastuksia, joka auttaa paljon.

Rehellisyys on yksi asia, joka on auttanut minua toipumaan. Enää minun ei tarvitse valehdella läheisille, että tarvitsen rahaa ruokaan, vaikka todellisuudessa joisin rahat. Minun ei tarvitse valehdella enää mistään.

”Menetin lähes kaiken ennen kuin lähdin hoitoon.”

En kaunistele entistä juomistani millään lailla. Käytin ekstaasia, amfetamiinia ja rauhoittavia. Join itseni tajuttomaksi tuhannet kerrat. Olin koditon. Olin alkoholisti ja addikti, eksyksissä täysin avuttomana riippuvuuteni edessä. Menetin lähes kaiken ennen kuin lähdin hoitoon.

En pysty ikinä kiittämään tarpeeksi Myllyhoitoa sekä kaikkia vertaisia ja läheisiä tuesta. Ilman heitä en olisi tässä, vaan olisin luultavasti kuollut. Hoito pelasti henkeni.

”Olen elävä todiste siitä. Olen onnellinen ja vapaa päihteiden kynsistä.”

Välillä tunnen onnen perhosten lepattavan vatsassani, kun ajattelen ettei minun tarvitse enää IKINÄ kokea morkkista, krapulaa, häpeää tai sitä hirveää tunnetta aamulla, kun ei muista yhtään mitä on tapahtunut edellisenä päivänä.

Raittius on paras asia, mitä minulle on tapahtunut elämässäni. Rukoilen, että muut päihdeongelmaiset pääsisivät tuntemaan nämä onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteet.

Sen, kuinka mahtavalta tuntuu elää ja saavuttaa kaikkea mitä on aina halunnut. Jokainen pystyy siihen, jos vain oikeasti haluaa. Olen elävä todiste siitä. Olen onnellinen ja vapaa päihteiden kynsistä.

We do recover.

-Sini

-----------

Aiheuttaako päihteiden käyttösi ongelmia? Jos aiheuttaa, ovat Aina mielessä? -verkkoalustan tehtävät sopivia sinulle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan osoitteessa: https://myllyhoitoyhdistys.fi/2021/06/01/aina-mielessa-verkkoalusta-paihde-ja-peliongelmien-seka-laheiskokemuksen-pohtimiseen/

Kaipaatko vertaistukea omaan tai läheisen riippuvuuteen? https://myllyhoitoyhdistys.fi/fi/tukea-ja-tietoa/#vertaistukea

Tarvitsetko sinä tai läheisesi päihdehoitoa? Katso kartalta Suomen toipumiskeskeiset riippuvuushoitopaikat: https://myllyhoitoyhdistys.fi/fi/tukea-ja-tietoa/#kartta