Läheinen menettää riippuvaisen monta kertaa, ja tuska on tarpeen tuntea

Kun olin lapsi, pelkäsin alkoholisti-isäni kuolevan ryyppyreissuillaan. Toisinaan toivoin hänen kuolemaansa. Sekin olisi tuntunut helpommalta kuin elämä jatkuvan pelon, häpeän ja surun keskellä.

Luulin tuolloin olevani ainoa alkoholistin lapsi maailmassa. En usko että kenenkään muun isä juo niin paljon, kirjoitin päiväkirjaani 11-vuotiaana. Sellaisia ovat häpeän sanat: tällaista ei tapahdu kellekään muulle, tästä tulee visusti vaieta!

Nykyään tiedän, että en ole ainoa alkoholistivanhempansa kuolemaa haikaillut. Lapsi ei voi ottaa vanhemmastaan eroa, joten kuoleman ajattelu on mielen inhimillinen keino pyrkiä helpottamaan tuskaa. Sillä sitä rakkaan ihmisen riippuvuus herättää.

Tuskaa. Kasapäin tuskaa.

Riippuvainen kuolee jo elävänä

Hoitamaton päihderiippuvuus on kuin kuolema, se tuhoaa tieltään kaiken. Käytännössä menetämme rakastamamme ihmisen jo hänen eläessään. Hitaasti ja salakavalasti, yhä uudelleen ja uudelleen.

Päihde alkaa hallita myös riippuvaisen ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä. Tuntuu kuin rakkaamme tilalle tunkisi itsekeskeinen, epärehellinen ja manipuloiva tyyppi.

Kun hän retkahti neljän raittiin vuoden jälkeen, menetin myös uudelleen rakentuneen luottamuksen.

Hän alkaa kadota yhä kauemmas myös selvin päin. Vaikka hän olisi paikalla, hän ei ole läsnä. Isästäni tuli selvin päin äreä, kireä ja kärsimätön. Kun hän vihdoin sai päivän ensihuikkansa, helpotuksen tunne oli käsin kosketeltava.

Samalla menetin isäni joka ikinen päivä uudelleen. Menetin mahdollisuuden kohdata hänet selvin päin. Joskus menetin hänet äkillisesti, kun hän retkahti lupaavan kuivan jakson jälkeen. Kun hän retkahti neljän raittiin vuoden jälkeen, menetin myös uudelleen rakentuneen luottamuksen.

Kun hän kuoli, menetin lopullisesti mahdollisuuden raittiiseen isään.

Järkeily suojasi surulta

Elämä hoitamattoman päihderiippuvuuden keskellä on yhtä menetystä. Sellainen on hyvin tuskallista – myös riippuvaiselle itselleen. Tuo tuska ansaitsee arvoisensa tunnustuksen. Se ansaitsee kaiken mahdollisen huomion ja kohtaamisen, sillä sen sivuuttaminen on tuhoisaa.

Sivuuttaminen ajaa riippuvuuden etua. Päihderiippuvuus nimittäin jyrää alleen myös tunnetaidot. Koko perheen yhteinen selviytymiskeino on, että asioista ei puhuta suoraan eikä tunteita käsitellä. Tämä ei ole kenenkään syy vaan riippuvuuden luonnollinen seuraus ja edellytys sen jatkumiselle.

Tuska on henkilökohtainen kokemus, joka ei katoa vertailemalla, analysoimalla, järkeilemällä tai ohittamalla. Se helpottuu kohtaamalla ja tuntemalla.

Päihderiippuvainen turruttaa tuskansa päihteillä. Minä turrutin sen suorittamalla, urheilemalla ja ajattelemalla, että jollakulla muulla asiat ovat huonommin. Ajattelin, että isäni ei sentään ollut fyysisesti väkivaltainen. Hän ei maannut katuojassa vaan kävi sentään töissä.

Vähättely oli mieleni suojakeino, jollaista kutsutaan myös kieltämiseksi. Mieleni suojeli minua näkemästä tuskaani.

On toki totta, että jollakulla maailmassa on aina haastavampi tilanne. Mutta on aivan yhtä totta, että minun tilanteeni oli juuri minulle tuskallinen. Tuska on henkilökohtainen kokemus, joka ei katoa vertailemalla, analysoimalla, järkeilemällä tai ohittamalla. Se helpottuu kohtaamalla ja tuntemalla.

Tämä pätee tunteisiin yleensäkin. Ainoa tie kulkee niiden läpi.

Tunteminen tapahtuu kehossa

Tunteiden tunteminen edistää toipumista. Käytännössä se tarkoittaa vastuun ottamista tunteista: niiden olemassaolon huomaamista ja sallimista, luvan antamista niille. Kun opimme tuntemaan tunteita kehossamme emmekä lietso niitä ajatuksilla, tunnetila kestää harvoin yli 15 minuuttia.

Tuskan tunteminen voi tarkoittaa esimerkiksi itkemistä tai kehon tuntemusten sanoittamista: Kurkussa tuntuu painetta. Sydän tuntuu raskaalta. Tekee mieli painua kasaan. Se ei tarkoita, että rypisimme itsesäälissä tai sättisimme päihderiippuvaista (tämä saattaa hetkellisesti helpottaa, mutta ei ole tuntemista vaan reagoimista).

Myös viha on inhimillinen perustunne. Päihderiippuvuuden lähellä sitä syntyy lähes väistämättä, kun meille tärkeä ihminen käyttäytyy itsetuhoisesti tai loukkaavasti. Viha kumpuaa tarpeestamme suojella rajojamme tai jotakin meille tärkeää. Sen tukahduttaminen on vahingollista, mutta niin on myös sen purkaminen raivoamalla muille.

Vihan voi ilmaista viisaasti esimerkiksi hengittämällä voimakkaasti, liikkumalla, siivoamalla tai huutamalla metsässä. Tehokasta on keskittyä kehollisiin tuntemuksiin ja sanoittaa niitä. Yksin ei tarvitse selviytyä, ammattilaiset auttavat.

Tunteet ilmenevät usein kerroksittain, ja esimerkiksi vihan ja syyllisyyden takana voi olla surua. Sen sijaan, että raivoamme muille tai syytämme itseämme, voimmeko avautua tuskalle kiukun tai syyllisyyden takana?

Läheinen, ethän jää yksin

Isäni kuoli lopulta tasan neljä vuotta sitten, 69-vuotiaana. Se oli tapaturma: hän tukehtui kanaan yli kahden promillen humalassa.

Minä tunsin suunnattoman tuskan ja järkytyksen ohella myös helpotusta. Vaikka en enää aikuisena hänen kuolemaansa toivonutkaan, se oli silti myös helpotus. Minun ei enää tarvinnut pelätä, ahdistua tai olla huolissani hänen juomisestaan. Minun ei enää tarvinnut enää menettää häntä yhä uudelleen ja uudelleen.

5. toukokuuta on paitsi isäni kuolinpäivä myös valtakunnallinen Läheistenpäivä. Päivä on omistettu sinulle, päihderiippuvaisen läheinen.

Ansaitset kaiken mahdollisen avun ja tuen, ja sinulla on niihin lainmukainen oikeus. Sinulla on oikeus elää ilman päihderiippuvuutta ja asettaa itsellesi sopivat vuorovaikutuksen rajat. Sitä paitsi riippuvainen havahtuu usein ongelmaansa vasta, kun joku lähipiirissä alkaa toimia toisin.

Päihderiippuvuuden tuhoisat käytösmallit, kuten puhumattomuus ja vaikeus tuntea tunteita, puretaan usein yhdessä. Kun kokemuksista puhuu turvalliselle ihmiselle, voi myös olla helpompaa päästä käsiksi haudattuihin tunteisiin. Ehkä myös tuskaan, sitten kun sen aika on.

Olen huomannut, että tuskan tunteminen on lopulta paljon vapauttavampaa kuin sen väistely.

Miten voi toimia, jos läheinen on päihderiippuvainen?

1. Ihminen ja hänen riippuvuutensa ovat kaksi eri asiaa. Päihderiippuvuuteen voi olla toimivaa suhtautua kuin muistisairauteen tai psykoosiin, joka muuttaa persoonaa. Viestitä, että arvostat läheistäsi, mutta et hyväksy hoitamatonta riippuvuutta.

2. Lopeta kaikenlainen salailu, valehtelu ja peittely päihderiippuvaisen puolesta. Hänen on hyödyllistä kärsiä riippuvuutensa seuraukset täysimääräisinä, jotta hän voisi havahtua.

3. Lujuus, lempeys, rauhallisuus ja asiakeskeisyys toimivat yleensä parhaiten. Puhu suoraan, arvostavasti ja minä-muodossa ihmiselle sairauden takana. Paras hetki keskusteluun on yleensä krapula.

4. Hae rohkeasti apua ja huolehdi hyvinvoinnistasi. Vertaisryhmät ovat turvallisia paikkoja jakaa asioita samaa kokeneiden kanssa. Tukea läheisille verkossa: https://myllyhoitoyhdistys.fi/2020/05/29/laheinen-katso-paikat-joista-saat-apua-verkossa-tai-puhelimitse/

Listan vinkit ovat peräisin Johanna Pohjolan teoksesta Isä pullossa - matka alkoholistin mieleen ja maailmaan (Gummerus 2020).