Laitos­kuntoutuksella hyvinvointia ja toivoa paremmasta tulevai­suudesta

Liiallinen päihteiden käyttö aiheuttaa moninaisia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Ne näkyvät päihteitä ongelmallisesti käyttävän henkilön ja hänen lähipiirinsä elämässä sekä laajemmin yhteiskunnassa. Fyysiset ja psyykkiset sairaudet, köyhyys, työttömyys, asunnottomuus ja yksinäisyys ovat monen päihdehoidon piiriin hakeutuneen henkilön arkea. Ne haastavat hyvinvointia ja tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautumista.

Laitoskuntoutukseen päädytään sellaisissa tilanteissa, joissa ongelmalliseen päihdekäyttöön ja sen seurauksiin ei saada positiivista muutosta pelkillä avohuollon palveluilla.

Päihdekuntoutuksessa tavoitteena on luoda asiakkaalle elämänuskoa ja luottamusta siihen, että oman elämänsä suuntaa voi muuttaa. Pyrkimyksenä on lisätä asiakkaan mahdollisuuksia hyvinvoinnin saavuttamiseen ja tukea tulevaisuuden toiveiden ja tavoitteiden saavuttamista.

Väitöstutkimuksessani selvitin, miten kuntoutujien kokemus hyvinvoinnistaan muuttuu kuntoutuksen aikana sekä mitä laitospäihdekuntoutuksessa olevat henkilöt toivovat tulevaisuudeltaan.

Kuntoutus lisäsi hyvinvointia ja toiveikkuutta

Tutkimuksessa selvitettiin kuntoutujien kokemusta omasta hyvinvoinnistaan ja toiveikkuudestaan kuntoutuksen alussa ja lopussa. Kuntoutuksen ensimmäisten viikkojen aikana hyvinvoinnin koheneminen oli nopeaa ja se vakiintui korkealle tasolle kuntoutuksen edetessä. Hyvinvoinnin saaminen korkealle tasolle on tärkeää, koska saavutetun muutoksen kestävyyttä koetellaan kuntoutujan kotiuduttua. Myös toiveikkuuden osalta muutos oli suurimmalla osalla kuntoutujista positiivinen.

”Toivoisin olevani vuoden kuluttua yhtä onnellinen ja toiveikas kuin tänään. Yhtä luottavainen elämää kohtaan ja kiitollinen siitä mitä olen saanut, yhteiskunnalta ja oman raittiuden myötä.”

Tiivistetysti voidaan sanoa, että suurin osa kuntoutujista sekä voi paremmin että oli toiveikkaampia kuntoutuksesta lähtiessään kuin sinne tullessaan.

Toiveena tavallinen arki

Katseen suuntaaminen nykyhetkestä tulevaan antaa mahdollisuuden paitsi konkreettisten tavoitteiden asettamiselle myös haaveilulle ja unelmoinnille. Niiden avulla omat arvot ja elämän merkityksellisyys kirkastuvat.

Väitöstutkimuksessani pyysin kuntoutujia kirjoittamaan tulevaisuuden toiveistaan. Kysyin: millaisen toivoisit tilanteesi olevan vuoden kuluttua? Tulevaisuuden toiveet kohdentuivat päihteettömyyteen, sosiaalisiin verkostoihin, kuten perheeseen ja ystäviin, arkeen ja työelämään sekä yleiseen elämään tyytyväisyyteen.

“Toivon, että elämä olisi tasapainossa. Minulla olisi aikaa itselleni, perheelleni ja parisuhteelle. Talouteni olisi suht hyvässä kunnossa. Olisin ehkä työharjoittelussa tai opiskelisin. Olisin terve ja elämä maistuisi elämältä.”

Toiveet koskettivat laajasti elämän eri osa-alueita ja asioita, joita kuka tahansa voisi toivoa. Yleisin toive kuitenkin oli päihteettömyys, ja kuntoutuksen jälkeen sen tueksi toivottiin erityisesti vertaistukiryhmiä, ammatillista apua sekä läheisten tukea.

Retkahtaminen pelottaa

Kuntoutujien toivetta tavallisesta arjesta haastaa pelko retkahtamisesta, eli ongelmalliseen päihdekäyttöön palaamisesta. Haastattelin seitsemää kuntoutujaa ja he kuvasivat erilaisia tapoja suhtautua retkahtamiseen ja keinoja retkahtamisen välttämiseen.

“Mä yritän vaan miettii nyt eri tavalla ku, et retkahdankohan mä sit taas joskus. Mun on vaan pakko elää jotenki tätä hetkee, etten mä mieti eilistä, huomista tai mitään.”

Osa kuvasi menneisyyden kokemuksista oppimisen tärkeyttä ja osa painotti päivä kerrallaan etenemisen merkitystä. Osa kuntoutujista muisteli aiempia kokemuksia päihteiden hallitusta käytöstä ja puntaroi hallinnan mahdollisuutta myös tulevaisuudessa. Keskeistä oli, että ongelmalliseen päihdekäyttöön ei enää haluttu palata.

Joskus päihderiippuvainen saattaa riippuvuudesta irtautuessaan retkahtaa. Jos näin käy, on hänen saatava välittömästi apua. Toipuminen on monille mutkikas matka, joskus otetaan askeleita taaksepäin, joskus harppauksia eteenpäin. Keskeistä on, että saatavilla on riittävästi apua, vaikka epäonnistuminen kohtaisikin.

Etukäteen ei voi tietää kenen kohdalla kuntoutus toimii ensimmäisellä kerralla ja kenen kohdalla erilaisia palveluita tarvitaan useaan otteeseen. Palvelujärjestelmän ja työntekijöiden tehtävänä on luoda asiakkaalle mahdollisuuksia toivomansa tavoitteen saavuttamiseksi, sillä mahdollisuus muutokseen luo toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

---
Blogikirjoitus pohjautuu Eeva Ekqvistin 5.2.2021 tarkastettuun väitöstutkimukseen Kuntoutujien hyvinvoinnin ja toivon kokemukset sekä näkemykset tulevaisuudesta laitospäihdekuntoutuksen aikana. Tutkimus on toteutettu osana TreAdd-tutkimusryhmää. Tutkimukseen osallistui 271 kuntoutujaa, jotka olivat yhteisömuotoisessa ja lääkkeettömässä Kuntoutuslaitoksessa vuosien 2016 ja 2018 välisenä aikana.