Siirry sisältöön

”Läheisten ei tarvitse jaksaa romahtamiseen asti” – lapsensa menettänyt Marja sai apua vertaistuesta

Läheiskokemuksen omaava Marja kertoi meille tarinansa siitä, miten hänen poikansa huumeiden käyttö on vaikuttanut hänen elämäänsä. Hänen matkallaan ovat auttaneet vertaistuki, sairauden ymmärtäminen sekä oman mielenterveyden hoitaminen.

”Läheisille haluaisin sanoa, että ei tarvitse jaksaa romahtamiseen asti. Voi hyväksyä sen, että on itse sairastunut ja tarvitsee hoitoa.” Tämä on viesti, jonka 47-vuotias Marja haluaisi lähettää riippuvuuteen sairastuneiden läheisille.

Marja tietää mistä puhuu, sillä hän on itse kulkenut pitkän matkan riippuvuuteen sairastuneen läheisenä.

Hänen matkansa läheisenä alkoi siitä, kun hänen poikansa käytös muuttui sulkeutuneeksi rippikoulun jälkeen. Pian poika jäi kiinni kannabiksen polttamisesta. Tästä alkoi lääkkeitä, amfetamiinia ja muita huumeita sisältänyt seitsemän vuoden huumekierre, jonka loppupuolella poika käytti huumeita suonensisäisesti.

Marja yritti auttaa lastansa vuosia. Nuorisoasemakäynnit, taloudellinen tuki, tuettu asuminen, putkasta hakeminen tai muut keinot eivät auttaneet. Pojalla oli useita katko- ja kuntoutusyrityksiä. ”Petyin kerta toisensa jälkeen, kun hoidot aina keskeytyivät”, Marja kuvaa tilanteen aiheuttamia tunteitaan.

Vanhemman suunnaton huoli

Marjan arkea väritti huoli ja jatkuva stressi siitä, mitä huumeita käyttävälle pojalle voisi tapahtua. ”Minulla oli äidin suunnaton hätä. En tiennyt, mitä voisin tehdä”, hän kuvailee. Hän kertoo kokeneensa syyllisyyttä tilanteesta: ”Pohdin myös johtuuko tämä nyt siitä, että olen ollut jotenkin huono äiti tai liian ankara”.

On tyypillistä, että riippuvuuteen sairastunut pyörii läheisen mielessä koko ajan. Myös Marja ajatteli poikaansa jatkuvasti. ”Ahdistuneena vahdin Whatsapista ja Facebookista, olisiko poikani paikalla ja kunnossa”, Marja kertoo.

Huoli muuttui niin kovaksi, että Marjan oli pakko hakea apua. ”Kerroin lähimmille ihmisille tilanteesta. Lisäksi aloin käydä Irti Huumeista ry:n vertaistukiryhmässä.”

Vertaistuki, ymmärrys sairaudesta ja mielenterveyden hoitaminen veivät kohti toipumista

Marja tarvitsi erilaisia apukeinoja selvitäkseen tilanteestaan.

Yksi suuri apu hänelle olivat vertaistukiryhmät ja kokemusten jakaminen toisten läheisten kanssa. ”Ryhmässä asiat aina selkiytyivät ja tilanteet saivat normaalimpia mittasuhteita”, Marja kertoo ryhmissä käymisestä.

Ryhmien lisäksi Marja tarvitsi kuitenkin vuosien aikana pahentuvaan ahdistukseen ammattiapua. Hän alkoi tavata päihdeklinikan psykiatrista hoitajaa, sekä päätti hakeutua psykoterapiaan. Marjalla todettiinkin keskivaikea masennus ja työuupumus.

”Pikkuhiljaa toipuessani hyväksyin sairauden. Hyväksyin vuosien myötä, että lapseni sairastaa päihderiippuvuutta eikä se ole kenenkään syy.”

Ammattiavun lisäksi Marja kertoi etsineensä aktiivisesti itselleen sopivia stressinpurkukeinoja. Hän kokeili esimerkiksi hierontaa, joogaa ja kehonhuoltoa löytääkseen kehoaan rentouttavia toimia. Myös luonnossa käveleminen, melominen ja koirien kanssa ulkoilu antoivat hänelle voimaa vaikeissa tilanteissa.

”Ensin täytyy tunnistaa ne asiat, jotka aidosti lisäävät omaa hyvinvointia. Suosittelenkin kaikkia läheisiä kokeilemaan rohkeasti, millaiset keinot rentouttavat omaa kehoa ja mieltä”, Marja vinkkaa.

Myös tieto päihderiippuvuudesta sairautena auttoi Marjaa hyväksymään tilanteen: ”Pikkuhiljaa toipuessani hyväksyin sairauden. Hyväksyin vuosien myötä, että lapseni sairastaa päihderiippuvuutta eikä se ole kenenkään syy. Sairaus sai hänet jatkamaan huumeiden käyttämistä pakonomaisesti.”

Marja kertoo, että oivallus sairauden luonteesta oli olennainen hänen oman hyvinvointinsa lisääntymiselle: ”Päihdesairauden ymmärtämisen ja oman mielenterveyshoitoni kautta oloni koheni. En tuntenut enää häpeää enkä syyllisyyttä.”

Marjan toipuminen oli alkanut, mutta pojan päihdesairaus ei yhäkään hellittänyt. Poika otti yhteyttä enää silloin, kun tarvitsi rahaa. Vuosien kuluessa äidin ja pojan yhteydenpito väheni, eivätkä he nähneet pitkiin aikoihin.

Viimeinen tapaaminen

Jouluna 2019 Marja laittoi pojalleen pitkästä aikaa viestiä löytäessään hänen vanhat joululahjansa. ”En enää ollut niin paljoa huolissani, enkä pätkääkään vihainen”, Marja kertoo. Viestittelyn jälkeen kävi ilmi, että Marjan poika oli päässyt kauan toivomaansa korvaushoitoon. He sopivat tapaavansa pitkästä aikaa. ”Minulla oli polttava ikävä lastani”, Marja kuvailee.

Marja kävi poikansa kanssa syömässä. Poika kertoi olevansa tyytyväinen korvaushoitoon, ja näytti äidin mielestä voivan paremmin kuin vuosiin. ”Ihastuneena katselin hänen hyvää ruokahaluansa, hän näytti niin siistiltä ja hyvinvoivalta. Olin niin onnellinen tapaamisestamme”, Marja muistelee.

"Ihanaa äiti, kun olet taas mun elämässä”

Seuravaksi he sopivat uuden tapaamisen, johon kutsuttiin myös pojan läheinen serkku. Tapaamisen tunnelma oli välitön ja rento, ja lopuksi serkku antoi pojalle neulomansa villasukat. Tapaamisen jälkeen kaikki olivat onnellisia. Marja kertoo purskahtaneensa itkuun, kun sai pojaltaan tapaamisen jälkeen viestin, jossa luki: "Ihanaa äiti, kun olet taas mun elämässä".

12 päivää myöhemmin Marja sai puhelun. Hänen poikansa oli kuollut. Arkkuun poika sai mukaansa serkun neulomat villasukat.

Puhuminen auttaa

”Oman jaksamisen kannalta tärkeää on puhuminen ja puhuminen ja puhuminen”, Marja muistuttaa. Hänen mukaansa kaikista vaikeimpien ja arimpien ajatusten sanoittaminen helpottaa oloa. Marja kertoo saaneensa keskusteluapua mm. Irti huumeista ry:n huumepuhelimesta sekä päihdealan ammattilaisilta.

”Jos ei pysty avautumaan vertaistuessa, voi psykologin tai psykiatrin tapaaminen olla ensimmäinen askel”, Marja huomauttaa erilaisten tilanteiden varalta. Kaikilta ei välttämättä onnistu heti avautuminen muiden ihmisten edessä. ”Tärkeää on hyväksyä se, että saattaa olla itsekin sairastunut ja saattaa tarvita apua.”

Tällä hetkellä Marja auttaa riippuvuuteen sairastuneiden läheisiä työskentelemällä vapaaehtoisena Irti huumeista ry:ssä. Häntä kiinnostaa myös toiminta päihdepolitiikan muuttamiseksi. Marjan mukaan huumeidenkäyttö on muuttunut Suomessa, mutta hoito ei.

”Päihdestrategia tarvitsee nyt jotain uutta. Vanhoilla menettelytavoilla ei pärjätä nykyisille huumeongelmille”, Marja täsmentää ja jatkaa ”Tällä hetkellä hoitopolku on epäoikeudenmukainen, ja siitä unohtuu psykologinen puoli.”

Apua riippuvaisten läheisille verkossa

Sytytä tähti päihteisiin kuolleen läheisesi muistoksi

Myllyhoitoyhdistys, Irti Huumeista ry sekä Tukikohta ry julistavat toukokuun 5. päivän vuosittaiseksi Läheisten päiväksi. Päivän tarkoituksena on tuoda näkyville läheisten kokemuksia ja asemaa sekä muistuttaa, että myös riippuvaisten läheiset tarvitsevat apua ja tukea. Jaa kokemuksesi: #myösläheiset

Lisätietoja päivästä

Myllyhoito?

Myllyhoito on toipumiskeskeistä ja yhteisöllistä riippuvuuksien hoitoa, jonka keskiössä ovat vertaistuki sekä 12 askeleen ohjelman hyödyntäminen ammattilaisten ohjauksessa. Myllyhoitoyhdistys on sitoutumaton asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on riippuvuuksien ehkäiseminen, riippuvuuksiin sairastuneiden ja läheisten auttaminen sekä toipumiskeskeisen hoidon kehittäminen.

Ajankohtaista

kuvassa hahmo helsingin kaupunkipyörien edessä

Miltä tuntuu, kun ei ole tervetullut julkiseen tilaan? Kokemusasiantuntija Pepi kertoo vinkkejä päihtyneen kohtaamiseen

Kirjoittajalta Myllyhoitoyhdistys | 1.6.2020

Julkisessa tilassa liikkuminen ei ole kaikille samanlaista. Päihteitä käyttäviä ihmisiä kohdellaan usein eri tavalla kuin muita kaupunkilaisia. Kokemusasiantuntija Pepi kertoo, miltä muiden väistävät katseet tuntuivat.

Lue lisää