Siirry sisältöön

Läheis-­ riippuvuudesta vapautuminen vaatii rohkeutta

Työnohjaaja ja kirjailija Mari Huusko kirjoitti asiantuntijablogiimme läheisriippuvuudesta. Millaista on läheisriippuvuus? Kuinka siitä voi vapautua?

Kuluvasta keväästä on muodostunut hyvin poikkeuksellinen. Kuka olisi vuoden vaihtuessa osannut kuvitella miten suuresti arkinen elämämme muuttuu lyhyessä ajassa? Yksilöt ja perheet ovat täysin uuden tilanteen edessä. Yhtäältä yhdessä vietetään nyt aikaa enemmän kuin koskaan ennen, toisaalta kotona olemisen taustalla ei ole oma halu vaan ahdistava pandemian pelko. Lukemattomien perheiden arkea leimaa myös huoli taloudesta.

”Lisääntyvä päihteiden käyttö ei koskaan ole vain yksilön ongelma vaan heijastuu koko perheeseen.”

Muuttunut tilanne on vaikuttanut myös alkoholin kulutukseen. Monelle sellaiselle, jolla alkoholin käyttö yleensä liittyy viikonloppuihin, etätyömahdollisuus on tehnyt houkuttelevaksi käyttää alkoholia myös arkisin. Lomautukset ja työttömyys ovat poistaneet viimeisetkin tarpeet herätä aamulla työkunnossa.

Lisääntyvä päihteiden käyttö ei koskaan ole vain yksilön ongelma vaan heijastuu koko perheeseen. Nyt onkin hyvin ajankohtaista syventyä läheisriippuvuuteen, ja siihen, kuinka se vaikuttaa ihmissuhteissa.

Vastuu omista tunteista

Vaikka läheisriippuvuudesta on Suomessakin puhuttu jo lähes 30 vuoden ajan, pakenee se käsitteenä edelleen selkeitä määritelmiä. Alun alkaen läheisriippuvuus yhdistettiin nimenomaan päihderiippuvaisen läheisenä elämiseen. Sanana sen voisi myös ajatella liittyvän läheisyyteen tai sen puutteeseen, haluun takertua ihmiseen tai ihmissuhteisiin.

Itse ajattelen läheisriippuvuutta kuitenkin ilmiönä, jossa yksilön rajat suhteessa toisiin ihmisiin katoavat. Omat tunteet riippuvat toisten tunteista. Aurinkoisena alkanut päivä, joka on saanut hymyilemään ja hyräilemään, katkeaa sillä hetkellä, kun läheinen murahtaa aamiaispöydässä pahantuulisena. Työssä koettu onnistumisen ilo jää jakamatta, kun kotiin palattua puoliso on avannut oluen ja istuu murehtimassa omaa työttömyyttään.

”Läheisriippuvuudessa toisten tunteet vievät tilan omilta tunteilta.”

Kukaan meistä ei ole immuuni muiden ihmisten tunteille ja niiden ilmaisuille, eikä kuulukaan olla. Läheisriippuvuudessa toisten tunteet vievät kuitenkin tilan omilta tunteilta. Tunteiden heiluri heilahtaa toiseen ääripäähän.

Tärkeä askel oman tunne-elämän hyvinvoinnin edistämiseksi on vastuun ottaminen omista tunteista. On mahdollista tuntea empatiaa toisen vastoinkäymisistä ja kuitenkin säilyttää oma positiivinen mieliala. Siihen todellakin on lupa.

Riitänkö minä?

Läheisriippuvuuden toinen iso kysymys liittyy omaan riittävyyteen. Riitänkö, kelpaanko? Kun toisten tunteet tarttuvat kuin liimapaperiin, läheisriippuvainen asettaa toisten hyvinvoinnin oman hyvinvointinsa edelle. Hän kantaa vastuuta, huolehtii muiden viihtyvyydestä, pelkää heidän pettyvän.

Häpeä ja syyllisyys kurkistelevat vuorotellen ovenraosta omaa vuoroaan odottaen. Häpeän säkkiä kannetaan helposti myös muiden puolesta; oman puolison, lapsen tai jopa työyhteisön.

Kun kokee, ettei omana itsenään ole riittävä, tuntuu helpommalta kohdata ihmisiä roolien takaa. Me kaikki toimimme erilaisissa rooleissa joka ikinen päivä; äitinä tai isänä toimimme eri tavalla kuin työntekijänä tai ystäväpiirissämme. Jos kuitenkin koko ajan kokee joutuvansa toimimaan jossain roolissa, oma minä alkaa hävitä. Lopulta ei enää tiedä itsekään, kuka ja millainen oikeastaan on.

"Läheisriippuvainen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Hän huolehtii sekä äidistään että anopistaan, hän ostaa lahjat myös puolison puolesta."

Muistitko postittaa pääsiäiskortin myös puolison sukulaisille? Nyt, kun sukulaisvierailut on pandemian takia kielletty, on tärkeää pitää heihin yhteyttä soittamalla ja muistamalla korteilla.

Läheisriippuvainen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Hän huolehtii sekä äidistään että anopistaan, hän ostaa lahjat myös puolison puolesta. Se lisää hänen turvallisuuden tunnettaan ja auttaa luottamaan siihen, että elämä on hallinnassa. Kun ympäristön tunnereaktiot tulevat yllätyksinä ja saavat pois tolaltaan, huolehtiminen on yritys hallita sitä.

Joskus läheisriippuvainen tiedostamattaan kerää ympärilleen ihmisiä, jotka yhtä lailla tiedostamatta etsivät ihmistä, jolle voisivat sälyttää vastuun omasta elämästään. Aina hallinnan tarve ei edes edellytä sitä, että kumppaniksi valikoituu riippuvuutta sairastava kumppani.

"Parisuhteessa ei enää ole kahta tasavertaista aikuista vaan toinen on ottanut itselleen vastuun ja samalla määritellyt ne normit, joiden mukaan asiat tulee hoitaa."

Huolenpito voi alkaa missä tahansa suhteessa pienistä asioista ja johtaa ennen pitkää siihen, että asiat todella jäisivät tekemättä, ellei huolenpitäjä kantaisi niistä vastuuta. Parisuhteessa ei enää ole kahta tasavertaista aikuista vaan toinen on ottanut itselleen vastuun ja samalla määritellyt ne normit, joiden mukaan asiat tulee hoitaa.

Hallinnaksi muotoutunut huolenpito katkeroittaa pikkuhiljaa. Läheisriippuvainen kokee, että hän joutuu yksin vastaamaan kaikesta. Hänen oma elämänsä kapeutuu, kun hän luopuu omista menoistaan varmistaakseen, että läheinen ei sotke asioitaan tai hankkiudu hankaluuksiin. Vastuu painaa ja tulevaisuus näyttäytyy vain uusina velvollisuuksina ja uhkina.

Kohti vapautta

Läheisriippuvuus, kuten mikä tahansa muukin riippuvuus, vie paljon energiaa. Sen varjo leijuu koko ajan yllä ja riippuvuutta vastaan taisteleminen vie energiaa.

Silloin, kun perhe-elämää leimaa selkeä päihderiippuvuus, ymmärrys ja tiedon lisääntyminen riippuvuudesta sairautena helpottaa paljon. Päihdeongelmainen ei juo siksi, että minä nalkutin edellisestä illasta. Hän juo siksi, että hän on sairas, eikä mikään, mitä minä teen tai jätän tekemättä, voi siihen vaikuttaa.

"Ymmärryksen lisääntyessä, on kuitenkin aika ottaa käyttöön uusia itsellekin armeliaampia tapoja toimia."

Myös tieto siitä, että oma tapa reagoida ja toimia ei ole millään tavalla ainutlaatuinen, helpottaa. Ei ole kyse epäonnistumisesta tai virheistä, vaan läheisriippuvainen on joka hetki toiminut parhaalla mahdollisella tavallaan sen tiedon ja osaamisen varassa, mitä hänellä on juuri sillä hetkellä ollut. Nyt, ymmärryksen lisääntyessä, on kuitenkin aika ottaa käyttöön uusia itsellekin armeliaampia tapoja toimia.

Toimimista edellyttää tahtominen. Sanotaan, että muutoksen ryhdytään usein vasta sitten, kun muuttumattomuus käy sietämättömäksi. Se kertoo, kuinka helppoa on jäädä mieluummin paikalleen. Elämä voi olla kurjaa, mutta ainakin se on tuttua ja siinä merkityksessä turvallista.

”Kun toinen osapuoli alkaa ottaa uudenlaisia askeleita ihmissuhdetanssissa, toinenkaan ei voi jatkaa entisillä askelkuvioilla.”

Omien ajattelutapojen, reaktioiden ja toiminnan muuttaminen ei tapahdu hetkessä. Se tulee myös heilauttamaan ympäristöä. Kun toinen osapuoli alkaa ottaa uudenlaisia askeleita ihmissuhdetanssissa, toinenkaan ei voi jatkaa entisillä askelkuvioilla.

Ihannetilanteessa käyntiin lähtee kokonaan uusi tanssi, joka opetellaan yhdessä – välillä ehkä hieman kompuroiden. Joskus on molempien kannalta parempi kumartaa kiitokseksi ja hyväksyä, että elämä vie nyt eri suuntiin.

Kummassakaan tapauksessa prosessi ei tule olemaan kivuton, ja siksi sekä vertaistuki että ammattiapu ovat molemmat kannatettavia kainalosauvoja. On opeteltava kävelemään ennen kuin voi lentää.

Myllyhoito?

Myllyhoito on Minnesota-mallista toipumiskeskeistä ja yhteisöllistä riippuvuuksien hoitoa, jonka keskiössä ovat vertaistuki, terapia sekä 12 askeleen ammatillinen soveltaminen. Myllyhoitoyhdistys on sitoutumaton asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on riippuvuuksien ehkäiseminen, riippuvuuksiin sairastuneiden ja läheisten auttaminen sekä toipumiskeskeisen hoidon kehittäminen.

Ajankohtaista

Naiserityisen työn verkoston kannanotto: Suomen tulee sitoutua väkivallan torjumiseen

Kirjoittajalta Myllyhoitoyhdistys | 5.3.2024

Myllyhoitoyhdistys allekirjoitti Naiserityisen työn verkoston kannanoton, jossa vaaditaan Suomelta suunnitelmallisia, konkreettisia ja pitkäjänteisiä toimia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

Lue lisää